So if it wasn't a risk, was it a chance?

No niin, mun on aika paljastaa mua jo pari viikkoa kutitellut asia, jonka tahdoin pitää salaisuutena. Aloitanpa aivan alusta, eli pari viikkoa sitten istahdin kahvipöytään, jossa äiti luki lehteä. Äiti naurahti ääneen jotain liittyen ilmoitukseen kuorosta, joka haki uusia laulajia. Mielenkiintoni herätti fakta, että kuoro tituleerasi itseään Pohjois-Euroopaan tai ainakin Pohjoismaiden suurimmaksi viihdekuoroksi ja niinpä kerrankin päätin elää hetkessä ja soitin mukaan liitettyyn puhelinnumeroon. Puhelimessa vastasi oikein mukavaksi osoittautunut kuoronjohtaja, joka varasi mulle ajan koelauluihin. Siitä alkoi viikon mittainen harjoittelukausi, jonka aikana muun muassa lauloin molemmille mun vanhemmille kappaleen, jonka aioin laulaa koelauluissa. Voi luoja, mua ei oo ikinä jännittänyt niin paljon kuin niille laulaessa! Ollaan meidän entisen bändin kanssa esiinnytty koulun konsertissa, ja sekin tuntui paljon helpommalta silloin kuin miltä toi nyt.

Torstaina koitti koelaulupäivä ja olin koko päivän levoton ja täpinöissäni. Kun kello kävi seitsemää ja pääsin Villen ja Empun kynsistä mystisesti livahtamaan, olin lähellä jänistää koko homman. Mulla oli äänikin yhtäkkisen harjottelujakson jäljiltä painuksissa ja kuulostin oikeesti vähän korsteenilta laulaessani matalalta. No lähettelin Aapolle paniikkiviestejä ja tapansa mukaan se sai mut rauhoiteltua. Koelaulutilanne itsessään osoittautui paljon vähemmän jännittäväksi kun omille perheenjäsenille laulaminen, sillä kuoronjohtaja oli huumorintajuinen ja ystävällinen ja sanoi jopa mulle, etten kuulostanut jännittävän ollenkaan. Koko juttu taisi kestää parisenkymmentä minuuttia, kun ensin siinä odottelin aikani päästäkseni sisään. Lähdin sieltä itseni voittaneena ja oikeastaan olin jo jollain tasolla hyväksynyt ajatuksen, etten todennäköisesti pääse sisään, sillä hakijoita oli paljon. Tieto hyväksymisestä tai ulosjäämisestä piti ilmoittaa parin päivän sisään, ja kuumottelinkin torstaista asti sähköpostiani jatkuvasti. Kunnes tänään, 4:28, tuli sähköpostiini viesti, joka alkoi näin:

Jouduin lukemaan viestin kolmesti läpi ennekuin uskoin sen todeksi. Huomasin, että minun lisäkseni sähköposti oli mennyt vain kahdelle muulle ihmiselle. Tästä päättelin, että meitä taisi päästä sisään vain kolme. Hakijamäärästä en ole täysin varma, mutta ainakin 20 on täytynyt hakea koelauluajoista laskettuna. Mä pääsin sisään. APUA. Tervehtikää kuoron kuopusta! 

Harjoitukset pidetään kerran viikossa, ja ne alkavat jo ensi viikolla. Ikävä kyllä harjoitukset ajoittuvat täydellisesti innostajakoulutuksen päälle, joten jouduin valinnan eteen. Odotan silti mielenkiinnolla, mitä tästä seuraa, löydänkö paikkani kuorossa ja onko se oikea paikka mulle ylipäätään. Laulaminen on jo itsessään asia, josta oon aina tykännyt ja yläasteen lauloinkin kuorossa ja soittelin ja lauloin myös bändeissä. Joka tapauksessa mun potentiaali on nyt todistettu edes olemassaolevaksi, ja jo pelkästään siitä saan syytä hymyyn. Lisäksi oon jollain tasolla tyytyväinen voidessani jatkaa suvun musikaalista perintöä edes jollain lailla. Mutta nyt taas kirjojen pariin, pidän teidät ajantasalla. :)