Creí que estoy más importante que otros

Me seisotaan hattu kourassa maailman reunalla
odotetaan että kaikki loppuu jonain hyökyaaltona
ehkä ois helpompaa, ehkä ois helpompaa olla
jos ajatukset ei ois hirmumyrskyjä vaan tähdenlentoja

Tontut ilman lunta :<

Syksy on kulunut aivan järjettömän nopeasti ja kuten jo useampana vuotena, tässä vuodenvaihteen lähestyessä on mieleeni lipunut kysymys siitä, mitä tänä vuonna olenkaan tehnyt. Jos on totta, että vanhetessa aika kuluu nopeammin, en luullut kohtaavani ilmiötä vielä. Joka tapauksessa vuoden kohokohtiani ovat ehdottomasti olleet seikkailut Aapon kanssa ja kesäinen ripari. Lähes jokapäiväinen mauste elämässäni ovat olleet rakkaat ystäväni. 

Joulu lähestyy ja odotan sitä innolla, pelkästään jo sen vuoksi, että taas koittaa kauan odotettu loma. Edellisistä vuosista poiketen emme vietäkään joulua vain meidän perheemme kesken, vaan saamme seuraksemme jouluorvon serkkuni. Toiveissa olisi myös saada koiranpentu jouluksi kotiin. Kaipaan sitä järkyttävän paljon. :( Pyhien jälkeen onkin suuntana jälleen Suomussalmi. Siellä olisi tarkoitus sysiä syrjään ajatukset koulunkäynnistä ja nukkua. Ja syödä jäätelöä. Parisen viikkoa sitten alkanut herkkulakko alkaa repeillä.

Tän viikonlopun lukemisia. :>

Joskus vaan

oon liian väsynyt jatkamaan

liian kypsä keksimään

miten tässä nyt edetään

Mua alkaa pikkuhiljaa vaivata yleinen jaksamattomuus. Vaikka oonkin viimeaikoina saanut keskitettyä huomioni koulunkäyntiin, on sellainen pohjalukema-olo. Valehtelematta syksy on ollut todella rankka, peräjälkeen on saanut huonoja uutisia milloin keheenkin liittyen. Pahinta on, kun ei osaa tai tiedä mitä tehdä.

Oikeastaan hyvin harva tuttavani tätä lukiessaan tietää mistä puhun. Nää on niitä hys-hys-juttuja, minkä vuoksi olen uskaltautunut kertomaan niistä vain harvalle. Ehkäpä saan asiat kuulostamaan pahemmalta, kuin ne ovatkaan, sillä ihan kunnossahan mä olen. Kaikki vain eivät ole.

Mä odotan sitä päivää, kun purskahdan syyttä itkemään. On jotenkin kertynyt liian paljon asioita, joita ei jaksaisi käsitellä. Ja jos olet aikeissa kertoa mulle, että "toi on vaan tunne", niin kiitos, mutta ei kiitos - tietäisitpä vaan.

Toivottavasti tontut ei kurki ikkunassa mua blogaamassa pelkkää vinkunaa. Ei pidä moittia kun joulukin on tulossa. On jo tullut muutamat piparit leivottua... Kevyet kuusi pellillistä muunmuassa Lean ja Tompan kanssa. <:

Mun täytyy nyt ehkä kertoa eräs tarina. Alkuvuodesta abit olivat koonneet koulumme liikuntasaliin ykkösistä ja kakkosista seinäjulisteita. Tottakai nämä julisteet olivat kuvin varustettuja. Satuimme Empun kanssa näkemään yhden hulvattoman julisteen, jossa vierekkäin oli liimattu Justin Bieberin ja erään nimeltämainitsemattoman koulumme ykkösen kuva vieretysten. Tarkoitus oli tottakai korostaa poikien yhdennäköisyyttä. Naureskelimme kovaan ääneen kuvien yhdennäköisyydelle, kun äkkiä hymy hyytyi huomatessamme kyseisen ykköspojan seisomassa vieressämme. Poika katseli meitä varsin epätyytyväisen näköistenä. Eihän siinä muuta voinut kun revetä uuteen nauruun. :D
Onnekseni tämä poika istuu nyt vieressäni espanjantunneilla. Jos koskaan luet tämän, pahoittelelut!

Close enough to start a war

Eiköhän jokaiselta meistä ole joskus kysytty, mitä toivoisi, jos saisi kolme toivomusta. Olen jo pitkän aikaa pallotellut ajatuksella, että mun täytyisi joskus pysähtyä oikeasti miettimään tätä. Aiemmin vastaukseni on tylsästi ollut "lisää toivomuksia" tai jotain hätäisesti tekaistua. Päätin pohdiskella, mitkä asiat elämässäni nousevat tämän kysymyksen myötä pintaan. 


Ensimmäiseksi mieleeni tuli, että tahtoisin minulle rakkaiden ja läheisten ihmisten olevan onnellisia. Se saattaa kuulostaa jollain tasolla tekopyhältä, muttei ole sitä. Olen empaattinen ihminen, joten nautin muiden onnesta. Itsekkäästi ilmaistuna silloin, kun se ei astu jatkuvasti omien varpaideni päälle. Tämä ei siltikään tarkoita, ettenkö olisi valmis edesauttamaan muiden tyytyväisyyttä. :) Tällä hetkellä tähän kohtaan sisältyy harras toivo siitä, että perheeni sisäiset asiat järjestyisivät, sen enempää tätä avaamatta.


Seuraavaksi nousi ajatus, että tahtoisin rahaa. Tätä avattuani totesin, että ehkäpä tahtoisin sittenkin kyetä teleporttaamaan, sillä suurin rahasyöppöni on tällä hetkellä matkat. Ja olisi mahtavan houkuttelevaa viettää viikonloppu rantalomakohteessa tai vaellella yö kallioilla. Tämän toivomuksen parhaita puolia olisi se, että pääsisi matkailemaan paljon ja näkisi uusia kulttuureita. Vaikka olenkin hieman ehkä ujostunut vähän vanhetessani, olisi silti mahtavaa päästä tutustumaan uusiin ihmisiin ja nähdä valtavan kauniita maisemia. Kun oikein tässä mietiskelen, syttyy melkoinen matkakuume! 


Kolmanneksi toivoisin niinkin tylsää asiaa kuin terveyttä. Mielestäni elämisen onni rakentuu monista asioista. Terveyden merkityksen usein huomaa vasta, kun omaa terveydentilaansa on syytä epäillä. Siksi tahtoisin elää koko elämäni vammautumatta ja perusterveenä.


Mieleeni juolahti samantien tulva uusia toiveita, joten ehkä alkuperäinen toiveeni oli sittenkin ainut oikea. Toivomuslistallani ei oikeastaan ollut sen suurempaa merkitystä, joten voisin kertoa hieman eilisestä päivästäni. 
Mulla oli eilen todella hyvä päivä! Ja koska olin hymy korvissa pitkin päivää, lupasin itselleni kirjoittaa angstaamisen sijaan jotain kivaakin tänne. :) 
Noh, eilen olivat mummoni 70-vuotispäivät, ja oli ihanaa nähdä mummo niin hyvällä tuulella. Pitkin viikkoa väsäsin hänelle korttia, jonka koin lopulta onnistuneen. Ollessamme mummolassa saapui paikalle yllätysvieraina äitini eno vaimonsa ja tyttärensä kanssa. Tyttärellä eli äitini serkulla oli mukanaan aivan järjettömän valloittava pikkuvintiö, joka paljastui pikkuserkukseni. Mikä olisi hellyyttävämpää kuin konttaava ja iloisesti kiljahteleva kikkarapää? Näin serkutartani ja hän pyysi mua ja veljeäni huomiseksi yökylään, jee! Hyvään päivääni sisältyi myös käynti serkkupoikani uudella kämpällä, joka on vielä remontin keskellä, sekä paljon läksyjen tekoa ja Ylpeys ja ennakkoluulo-teoksen muutama ensimmäinen luku. Ainiin ja tuoretta ruisleipää, voileipä- ja täytekakkua! 
Tänään sitten onkin seikkailtu Pasilassa ja Helsingissä, ensin Studiamessuilla ja siitä syömässä (ja yllättäen jälleen Arnoldsissa.) Illasta Wilma tuli tänne käymään, mikä oli superjeeees! Innostajatkin jaksoivat innostaa ja nyt olen ehkä kokemassa nälkäkuolemaa, joten voisi mennä syömään.


Ps. Jouluinto se jo alkaa munkin mieleen ryömiä, siitä ehkä lisää myöhemmin. c: