Muutoksen tuulet

Tän kuvan tarkoitus on puhtaasti kiinnittää huomionne ja olla anteeksipyytävä

Jo oli aikakin mun ottaa itseäni niskasta kiinni ja tehdä kunnon uudistus tälle blogille. Heivasin tumman ja tylsän ulkoasun ja inspiraatiotani seuraten tuunasin mallin uuteen uskoon, joka mielestäni on hieman selkeämpi ja ennen kaikkea valoisampi. Kuluneen vuoden aikana huomasin myös pitkät tekstit hyvin vaativiksi, sillä ne vievät paljon aikaa ja näin hyvin paljon turhaa vaivaa niiden eteen. Lisäksi blogin päivittäminen tuntui työläältä ja paikoin jopa tylsältä, kun vaadin itseltäni tämän suhteen niin paljon. Siksi olen päätynyt siihen, että aion jatkossa kirjoittaa lyhyempiä tekstejä ja ehkäpä erilaisista aiheista. Luulenpa, että tämä tarkoittaa myös video- ja kuvamateriaalin prosentuaalisen osuuden nousua. Vaikka tekstit tulevatkin olemaan tästä lähtien erilaisia, jätän silti vanhemmat julkaisut näkyville. Tekemilläni muutoksilla toivon saavani blogi-innostukseni takaisin ja lisäksi vastaamaan saamiini huomioihin siitä, että kirjoitan harvoin. Jospa nyt jaksaisin keskittyä tähänkin :-)

Ja nyt täytyy kyllä tunnustaa, etten saanut koko lomani aikana itsestäni irti yhtään postausta yllämainituista syistä. Kangistuin liiaksi kaavoihini typerän vaatimustasoni kanssa. Lisäksi olen ollut kiinni töissä niin, että vapaita viikkoja kahdesta ja puolesta kuukaudesta kertyi kaksi, joista toinen meni rippileirillä pikkuisia kaitsemassa. Aika paljon vietin (yllättäen) aikaa Aapon kanssa. Eilettäin itseasiassa palasin viikon reissulta Kajaanista, jossa ukkosmyrskyt vainosivat meitä. Onnistuin jopa kerran saamaan sähköiskun patterista, kun anoppilassa iski tien toiselle puolelle salama.

En haluaisi vielä käyttää termiä "syksy", mutta käytännössä kesäloman loppuminen merkitsee mulle syksyä. Ja kuten joka syksy tai syyslukukauden alku, mulla on jännittynyt ja odottava olo. Tässä vuoden ajassa on jotain, mikä merkitsee mulle muutoksia ja uuden ajan alkua. Ehkä mun uusi vuosi ei olekaan uutena vuotena vaan joka syksy. Osasyy muutokseen on varmaan se, että sinnikkään vuoden punaisten hiusten ylläpidon jälkeen mä viimein kyllästyin. Tuloksena on tällänen astetta tummempi, ruskeansävyinen tukka, johon vähän piilotin mustaakin. Tiedä häntä, pysyykö tämä ruskeana, mutta ainakin toivon niin. Vaikka sinällään ylioppilaskirjoitukset eivät ikävä kyllä ole muuttuja, ne saa mun olon hermostuneeksi myös. Kuten ystävilleni sanoin, joka hetki kun en varsinaisesti tee jotain, ne palaa mun mieleen painostavina ja ahdistavina. Voi, kunpa ne olis jo ohi. Kouluhan mulla alkaa huomenna ja suhteellisen rento jakso tulossa edelliseen aiheeseen nojaten, kesällä kun ei juuri lukuaikaa riittänyt.

Toivon, että selitykseni on riittävä ja te muutamat lukijat vielä jaksatte toivoa, että tekisin parannuksen. :-) Nyt nukkumista miettimään. Hyvää koulunalkua!