Creí que estoy más importante que otros

Me seisotaan hattu kourassa maailman reunalla
odotetaan että kaikki loppuu jonain hyökyaaltona
ehkä ois helpompaa, ehkä ois helpompaa olla
jos ajatukset ei ois hirmumyrskyjä vaan tähdenlentoja

Tontut ilman lunta :<

Syksy on kulunut aivan järjettömän nopeasti ja kuten jo useampana vuotena, tässä vuodenvaihteen lähestyessä on mieleeni lipunut kysymys siitä, mitä tänä vuonna olenkaan tehnyt. Jos on totta, että vanhetessa aika kuluu nopeammin, en luullut kohtaavani ilmiötä vielä. Joka tapauksessa vuoden kohokohtiani ovat ehdottomasti olleet seikkailut Aapon kanssa ja kesäinen ripari. Lähes jokapäiväinen mauste elämässäni ovat olleet rakkaat ystäväni. 

Joulu lähestyy ja odotan sitä innolla, pelkästään jo sen vuoksi, että taas koittaa kauan odotettu loma. Edellisistä vuosista poiketen emme vietäkään joulua vain meidän perheemme kesken, vaan saamme seuraksemme jouluorvon serkkuni. Toiveissa olisi myös saada koiranpentu jouluksi kotiin. Kaipaan sitä järkyttävän paljon. :( Pyhien jälkeen onkin suuntana jälleen Suomussalmi. Siellä olisi tarkoitus sysiä syrjään ajatukset koulunkäynnistä ja nukkua. Ja syödä jäätelöä. Parisen viikkoa sitten alkanut herkkulakko alkaa repeillä.

Tän viikonlopun lukemisia. :>

Joskus vaan

oon liian väsynyt jatkamaan

liian kypsä keksimään

miten tässä nyt edetään

Mua alkaa pikkuhiljaa vaivata yleinen jaksamattomuus. Vaikka oonkin viimeaikoina saanut keskitettyä huomioni koulunkäyntiin, on sellainen pohjalukema-olo. Valehtelematta syksy on ollut todella rankka, peräjälkeen on saanut huonoja uutisia milloin keheenkin liittyen. Pahinta on, kun ei osaa tai tiedä mitä tehdä.

Oikeastaan hyvin harva tuttavani tätä lukiessaan tietää mistä puhun. Nää on niitä hys-hys-juttuja, minkä vuoksi olen uskaltautunut kertomaan niistä vain harvalle. Ehkäpä saan asiat kuulostamaan pahemmalta, kuin ne ovatkaan, sillä ihan kunnossahan mä olen. Kaikki vain eivät ole.

Mä odotan sitä päivää, kun purskahdan syyttä itkemään. On jotenkin kertynyt liian paljon asioita, joita ei jaksaisi käsitellä. Ja jos olet aikeissa kertoa mulle, että "toi on vaan tunne", niin kiitos, mutta ei kiitos - tietäisitpä vaan.

Toivottavasti tontut ei kurki ikkunassa mua blogaamassa pelkkää vinkunaa. Ei pidä moittia kun joulukin on tulossa. On jo tullut muutamat piparit leivottua... Kevyet kuusi pellillistä muunmuassa Lean ja Tompan kanssa. <:

Mun täytyy nyt ehkä kertoa eräs tarina. Alkuvuodesta abit olivat koonneet koulumme liikuntasaliin ykkösistä ja kakkosista seinäjulisteita. Tottakai nämä julisteet olivat kuvin varustettuja. Satuimme Empun kanssa näkemään yhden hulvattoman julisteen, jossa vierekkäin oli liimattu Justin Bieberin ja erään nimeltämainitsemattoman koulumme ykkösen kuva vieretysten. Tarkoitus oli tottakai korostaa poikien yhdennäköisyyttä. Naureskelimme kovaan ääneen kuvien yhdennäköisyydelle, kun äkkiä hymy hyytyi huomatessamme kyseisen ykköspojan seisomassa vieressämme. Poika katseli meitä varsin epätyytyväisen näköistenä. Eihän siinä muuta voinut kun revetä uuteen nauruun. :D
Onnekseni tämä poika istuu nyt vieressäni espanjantunneilla. Jos koskaan luet tämän, pahoittelelut!

Close enough to start a war

Eiköhän jokaiselta meistä ole joskus kysytty, mitä toivoisi, jos saisi kolme toivomusta. Olen jo pitkän aikaa pallotellut ajatuksella, että mun täytyisi joskus pysähtyä oikeasti miettimään tätä. Aiemmin vastaukseni on tylsästi ollut "lisää toivomuksia" tai jotain hätäisesti tekaistua. Päätin pohdiskella, mitkä asiat elämässäni nousevat tämän kysymyksen myötä pintaan. 


Ensimmäiseksi mieleeni tuli, että tahtoisin minulle rakkaiden ja läheisten ihmisten olevan onnellisia. Se saattaa kuulostaa jollain tasolla tekopyhältä, muttei ole sitä. Olen empaattinen ihminen, joten nautin muiden onnesta. Itsekkäästi ilmaistuna silloin, kun se ei astu jatkuvasti omien varpaideni päälle. Tämä ei siltikään tarkoita, ettenkö olisi valmis edesauttamaan muiden tyytyväisyyttä. :) Tällä hetkellä tähän kohtaan sisältyy harras toivo siitä, että perheeni sisäiset asiat järjestyisivät, sen enempää tätä avaamatta.


Seuraavaksi nousi ajatus, että tahtoisin rahaa. Tätä avattuani totesin, että ehkäpä tahtoisin sittenkin kyetä teleporttaamaan, sillä suurin rahasyöppöni on tällä hetkellä matkat. Ja olisi mahtavan houkuttelevaa viettää viikonloppu rantalomakohteessa tai vaellella yö kallioilla. Tämän toivomuksen parhaita puolia olisi se, että pääsisi matkailemaan paljon ja näkisi uusia kulttuureita. Vaikka olenkin hieman ehkä ujostunut vähän vanhetessani, olisi silti mahtavaa päästä tutustumaan uusiin ihmisiin ja nähdä valtavan kauniita maisemia. Kun oikein tässä mietiskelen, syttyy melkoinen matkakuume! 


Kolmanneksi toivoisin niinkin tylsää asiaa kuin terveyttä. Mielestäni elämisen onni rakentuu monista asioista. Terveyden merkityksen usein huomaa vasta, kun omaa terveydentilaansa on syytä epäillä. Siksi tahtoisin elää koko elämäni vammautumatta ja perusterveenä.


Mieleeni juolahti samantien tulva uusia toiveita, joten ehkä alkuperäinen toiveeni oli sittenkin ainut oikea. Toivomuslistallani ei oikeastaan ollut sen suurempaa merkitystä, joten voisin kertoa hieman eilisestä päivästäni. 
Mulla oli eilen todella hyvä päivä! Ja koska olin hymy korvissa pitkin päivää, lupasin itselleni kirjoittaa angstaamisen sijaan jotain kivaakin tänne. :) 
Noh, eilen olivat mummoni 70-vuotispäivät, ja oli ihanaa nähdä mummo niin hyvällä tuulella. Pitkin viikkoa väsäsin hänelle korttia, jonka koin lopulta onnistuneen. Ollessamme mummolassa saapui paikalle yllätysvieraina äitini eno vaimonsa ja tyttärensä kanssa. Tyttärellä eli äitini serkulla oli mukanaan aivan järjettömän valloittava pikkuvintiö, joka paljastui pikkuserkukseni. Mikä olisi hellyyttävämpää kuin konttaava ja iloisesti kiljahteleva kikkarapää? Näin serkutartani ja hän pyysi mua ja veljeäni huomiseksi yökylään, jee! Hyvään päivääni sisältyi myös käynti serkkupoikani uudella kämpällä, joka on vielä remontin keskellä, sekä paljon läksyjen tekoa ja Ylpeys ja ennakkoluulo-teoksen muutama ensimmäinen luku. Ainiin ja tuoretta ruisleipää, voileipä- ja täytekakkua! 
Tänään sitten onkin seikkailtu Pasilassa ja Helsingissä, ensin Studiamessuilla ja siitä syömässä (ja yllättäen jälleen Arnoldsissa.) Illasta Wilma tuli tänne käymään, mikä oli superjeeees! Innostajatkin jaksoivat innostaa ja nyt olen ehkä kokemassa nälkäkuolemaa, joten voisi mennä syömään.


Ps. Jouluinto se jo alkaa munkin mieleen ryömiä, siitä ehkä lisää myöhemmin. c:

But I couldn't stay away, I couldn't fight it

Tältä näytti mun kokeeseenluku

Kas hei. 

Ensin tällästä höpötystä tähän vaan, eli olin tossa toissaviikon perjantaista viimeviikon perjantaihin asti töissä. Tuurasin Turkin auringon alle matkannutta serkkuani. Kävin siis viikon ajan joka iltapäivä erään jo ikääntyvän sokean herran ja tämän naisystävän luona. Join viikon kahvini kuohukermalla, mutta pidin työstä oikeasti. :) Opin pariskuntaa kuunnellessa yhtä sun toista muunmuassa Karjalan historiasta ja tämän päivän politiikasta.

Koeviikko painaa päälle, itseasiassa alkaa huomenna matikankokeella. Toi kissa on oikeastaan miltei kuvastaa mun tänpäivästä opiskelua. No ei aivan onneksi, mulla menee huomattavasti aiempaa paremmin kun olen tässä sellaista syyskiriä ottanut. 

Haha ja rakkaat Järvenpään lukion opiskelijat, se olin minä joka lähetti teille 10 Wilmaviestiä. Ystävättereni Sneckin kanssa kun ajattelimme, että järjestelmä tuskin lähetti viestiä, sillä tietokone ei ilmoittanut sen tehneen niin. Sen seurauksena lähetin siis yhteensä noin 10 000 viallista linkkiä kyselyyni nuorten alkoholinkäytöstä. :) Tekniikan ihmelapsi! 

[x] mun pitäis lakata stressaamasta

[x] mun pitäis lakata huolehtimasta

[x] mun pitäis olla tyytyväinen

[x] mun pitäis antaa olla

[x] mun pitäis osata auttaa

[x] tahdon, että sä halaat mua   

Mä vaan en koskaan totu siihen tunteeseen.

Miten musertavaa ja horjuttavaa voi olla se, että jälleen kerran asiat menevät päinvastoin, kuin ajattelet? Juuri silloin, kun olet hetkellisesti uskaltanut todeta, että asiat ovat hyvin

ja olet onnellinen. Ja tahtoisin vaan kysyä
miksi

Oon muuten löytänyt itsestäni viitteitä isän unenlahjoihin! Eräskin ilta onnistuin nukkumaan kuudesta kahdestaan ilta(päivä)unet. Muutenkin oon huomannu taipumuksen nukahdella mihin aikaan päivästä vain ja vaikka olisi miten valoisaa. Tämä tosin edellyttää sitä, että mulla on tarpeeksi lämmin. c:

Ooh ja olen päättänyt yrittää kuntoilla! Keskiviikkona lähdin ärsyyntyneenä suoraan koulun jälkeen lenkille, ja nyt olisi tarkoitus jatkaa tällä linjalla ja käydä lenkillä pari kertaa viikossa. Saa nyt nähdä, mutta ehkä voin purkaa salaiset frustraationi näin! 

Sun korvat kuule, sun silmät ei nää

En uskalla hengittää

Sä olet itsekäs, et ajattele meitä

Silti sulla on paikka täällä

So why don't just we go

Oletteko koskaan nähneet suloisempia varpaita? :3

Ärr, syysloma se on kerennyt jo miltei päätökseen.

Syysloman aloittavan perjantain vietin yökyläilemällä ystävättäreni Sneckin luona Haarishoodeilla. Tämän naikkosen seurassa ei kyllä koskaan tule tylsää - sain jopa napatuksi videolle hänen ja veljensä toikkaroinnin. Oli kyllä hupaisa ilta ja vähintään luvattomasti syötävää kun kannoimme kaupasta juustonaksuja, namusia, nuudeleita ynnä muuta terveellistä. 

Lauantaiaamuna suunnistin serkkuni ja hänen poikaystävänsä tykö katselemaan muutaman (=9) jaksoa Paavo Pesusientä. Oli mukava nähdä serkkua vähästä aikaa. Iltapäivästä olikin aika toivottaa tervetulleeksi toivottu vieras, kun Aappo saapui seikkailuiltaan luokseni palautumaan ja lomailemaan. Kauan ei sankari saanut olla rauhassa, sillä heti sunnuntaina tupaamme tulvi muutama kappale sukulaisiani; kummitäti ja -setä, eno vaimonsa kanssa, isovanhemmat ja samainen serkkuni poikaystävänsä kera. Kahvittelimme aikaisessa syntymäpäivieni johdosta.

Ei vissii miellyttäny ku pelasin?

Keskiviikkona Aappo suuntasi Helsinkiin tapaamaan ystävätärtään kun mä sillä välin moikkailin jälleen Sneckiä ja hänen ystäväänsä Tritä. Olimme linnoittautuneet McDonaldsiin, mutta hetkeen en taida naamaani näyttää siellä sen jälkeen, kun Tri ystävällisesti kaatoi pirtelön Sneckin päälle saaden aikaan melkoisen sotkun. Epätoivoisten siivousyritysten jälkeen luovutimme ja hiippailimme ulos pikaruokalasta vähin äänin. Piakkoin seurasin komeampaa osapuoltani Helsinkiin ja näimme yhteistä kaveriamme Elinaa. En ollut Elinaa vuoteen nähnytkään ja tällä kertaa oli riittävästi aikaa kuulumisten vaihtamiseen. 

Torstaina täytin sen kirotun seitsemäntoista vuotta ja sainkin viettää päiväni kullan kainalossa, mikä oli lyömätön lahja. Kulutimme päivän hakkaamalla NHLlää ja katselemalla leffoja. Äidin vinkistä vaadin herralta prinsessakohtelua ja kyllä se kun vähän potki. ;) Onnistuin myös epäonnistumaan pakastepullien paistossa, mikä musta on jo saavutus sinänsä. Se, kun uuni ei ole lämmin. Illemmalla Sini, Mila ja Viukku poikkesivat käymään, ja sain heiltä lahjaksi suloisen Pikku Myy-joulukalenterin, jolla kuuleman mukaan voin laskea päiviä koeviikkoon. :D

Aapon ja hedelmälautasen kohtaaminen

Perjantaina pyörähdimme jälleen Helsingissä polttamassa rahaa ja sain ostetuksi söötin pipon, venytyskorun ja napakorun. Kävimme Chico'sissa syömässä ja ah, sain Aapon houkuteltua Arnoldsiin. Siellä käynti oli ehdottomasti päivän kohokohta, sillä en voi vastustaa kinuski-donitseja. ♥ Loppuviikko on kulunut änäriä tykittäessä ja vieläkin leffoja katsellessa. Täytyy mainita, että muutamaankin otteeseen voitin Aapon. Tänään oli jälleen aika jättää haikeat hyvästit ja alkaa odotella taas tulevaa yhteistä aikaa. Loppuillan aion käyttää nuolemalla haavojani ja möykkyilemällä nuudelikulhon ja cokislasin kera. Voisin myös, jälleen kerran, koittaa katsoa BBtä kiinni. Hups?

Ps. When you're around

I just know

who I can't live without

Vie mut maailman reunaan

Kaukaisimmalle rannalle
Vie minne päättyy tie
Harmaasta kaupungista
Kaukaisimmalle rannalle
Vie alle tähtien

On iltoja
Kun kaikki äänet katoaa
Ja kadut kääntää selkänsä

Sä varjoihin
Voit mulle käden ojentaa
Kun tutut polut eksyttää

☆

For I'm just like you

No kappas.

Tämä talo on pikkuhiljaa alkanut tuntumaan kodilta ja viime viikonloppuna sain viimeinkin purettua viimeisetkin pahvilaatikot, kun isän kanssa urakalla kokosimme Ikeasta raahattuja kalusteita. Tänä aamuna heräsin isän soittoon, että viimeinkin saan huoneeseeni patjan tilalle sängyn. Olisin kiljunut riemusta, ellei kello olisi ollut 10.14.

Okei tässä mun pöllötaulu johon olen aivan rakastunut. :> 

Se on jotenkin niin hellyyttävä ja saa mut hyvälle tuulelle.

Eilettäin istuskelin kouluamme läheisen Nesteen pihalla ja odottelin kyytiäni saapuvaksi ja totta mä mietin, että kuinka tuun selviämään talvesta? Onkohan se nää lämpimät kesät, jotka on tehny musta entistä enemmän kaikkea muuta kuin talvieläimen.

Eilen vietettiin Tompan 17-vuotissynttäreitä niiden luona. Oli aivan ihanaa nähdä vanhojakin kavereita ja olla yhdessä vähän kuin vanhalla porukalla. Satuin tosin olemaan porukan ainut tyttö, joten toivoin koko illan saavani naispuoleista seuraavaa herrojen tyttöystävistä, joita ei kuitenkaan kuulunut paikalle. Petrasta näin onnekseni vilauksen. Ruoka ( ja juoma ) oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Sitä mä vaan mietin, miten mies ei osaa yksinään edes paistaa patonkia? Kutsutuista meitä oli paikalla tietääkseni 8/9 ja illan mittaan paikalle pyrähtivät myös seitsemän ystäväämme. Viihdyin hyvin vaikka pojat kertaalleen keksivätkin ruveta kinastelemaan. Loppuillasta siirryin alakertaan junioriosastolle pelailemaan Tompan pikkuveljen kanssa ja seuraamme liittyi myös heidän isosiskonsa Laura, johon oli ilo tutustua. Uusia tuttavuuksia olivat myös Tompan ystävät Keravalta, jotka hekin vaikuttivat oikein kivoilta. :> Varsin epämääräistä kuvamateriaalia on todennäköisesti luvassa myöhemmin.

Omenatuoksukynttilät ovat myös mun uusi rakkaus.

No miten muka voi olla jo  lokakuun puoliväli? Oon taas horrostellu urakalla ja sen ehkäpä huomas myös mun koeviikon tuloksista. Nyt vaan leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä! Jees jees ensviikko on melko kiireinen ja viikonloppuna olis sit tarkoitus ton yhden öhkömönkiäisen kipittää tänne tossutettavaksi syyslomaviikon ajaksi. Aikomuksena on nähdä ehkäpä yhtä yhteistä ja muutamaa mun kaveria ja Helsingissä pyörähtää. On tätä jo hetki odotettukin. :>

Yli kaiken mä vihaan sitä tilannetta, kun on kahden hyvän ystävän välissä.

Sitä mä olen tällä hetkellä enkä kuollaksenikaan tiedä, mitä tehdä. 

Ratkoisipa maailma joskus omat ongelmansa. :)

Päätin pakottaa poikaystäväni ostamaan mulle tälläisen. 

But how can I win, when I'm paralyzed?

No mitäs mitäs! Sainpahan itsestäni irti postauksen. Hieman on kerennytkin jo tapahtumaan. 


Ensin monia kummastuttanut ja kenties (v)ihastuttanut asia, olen sanonut hyvästit tummalle hiusvärille ja liittynyt punapäiden joukkoon. Tällä kertaa mulla on äkilliselle hiusvärin radikaalille muutokselle oikeasti perustelutkin, kyse ei enää ole mun teini-iän impulsiivisuudesta. Uskokaa tai älkää. ;)


Kuten jo aiemmin tänne vinguinkin, olen allergisoitunut PPDlle, jota käytetään lähes jokaisessa hiusvärissä. Luulin olevani allerginen hiusvärille, mutta kyse on siis hiusvärin hiukseen kiinnittävästä aineesta. Samaa ainetta käytetään muunmuassa kumin värjäyksessä, eli melkoisia myrkkyjä sitä sallitaan. Voisin paasata aiheesta koko illan, mutta sen sijaan aiheesta kiinnostuneet voivat lukea lisää täältä.
Eli siis kyseisen artikkelin luettuani tajuntaani pikkuhiljaa iski, että ennenkuin PPD-vapaita hiusvärejä aletaan valmistamaan laajemmin, ei tumma hiusväri tule kyseeseen. Menin Prismaan tekemään tutkimusta ja kyllä, miltei jokainen hiusväri sisältää kyseistä ainetta vaalennusvärejä lukuun ottamatta. Lievä ahdistus oli kerennyt nousta päälle ja tahdoin tumman heti pois, jos sen ylläpitäminen ei kerran tällä hetkellä ole mahdollista. Spontaanisti siis kävin perjantaina koulupäivän jälkeen ostamassa värinpoiston ja punaisen sävytteen ja ihan kivat näistä tuli. Koska tällä hetkellä tiedossani on ainoastaan tuo yksi punainen sävyte, joka ei kauaa hiuksissa pysy, ostin tänään hennavärin ja ajattelin sitten hennalla ylläpitää tätä väriä. Olettaen, että edes sillä pystyn hiuksiani värjäämään. 

So now I scream

Hmm, toisena asiana voisin kertoa hieman tulevana viikonloppuna edessäolevasta muutosta. Muutamme siis jo kolmanteen taloomme (-2kk vuokrajakso) Pornaisissa. Talo on suurempi kuin nykyinen talomme ja olemme remontoineet senkin jälleen täysin. Se on kivinen, kaksikerroksinen talo ja piha on suuri, vehreä ja aivan valloittava. Koska nykyinen asuntomme meni yhtäkkiä, on meillä ollut hyvin vähän aikaa varautua, joten muutammekin puolittain remontin keskelle. Voin lisäillä tänne kuvia myöhemmin. Mua se ei sinällään haittaa sillä en muistaakseni ole koskaan valmiiseen taloon muuttanut. :D Olen saanut osakseni ikkunanpesu-urakan raksalta, eli se ja laatikoiden täyttäminen ja toisessa päässä purkaminen on vienyt paljolti aikaani. Odotan innolla ja ehkäpä jännitänkin hieman, sillä nukumme jo perjantain ja lauantain välisen yön uudessa kämpässä. Huoneeni on erillään muista, saa nähdä, kuinka nukun. Onnekseni voin kyllä kertoa nukahtavani miltei milloin vain, minne vain.

Kaikki tämä muuton ja koeviikon kanssa hösellys on vienyt ajatukseni pois koirastamme. Olen kyllä Karatea nähnyt ja tiedän, että se voi hyvin. Mun eno palvoo maata sen koiran jalkojen alla ja se saa enemmän huomiota, kuin täällä oli kenelläkään aikaa antaa. Karate on onnellinen ja selvästi ihastunut enooni. :D Miesten koira se on muutenkin ollut aina. Mut jotenkin, vaikka ikävöin sitä otusta todella paljon, olen tyytyväinen ratkaisuun. Näen edelleen koiravauvaa ja nyt siitä pidetään loputtoman hyvää huolta. Enokin on aivan innoissaan, aivan kun olisi vauva tullut taloon. Tosin, niinhän se onkin. :>

BB on käynyt tylsäksi, joten väkipakolla katson Subin nettisivuilta niitä jaksoja. Huhhu, mut mä päätin. Yhyy. Viikonloppuna Vehkarinteen jatkoripari, jejeje! Vähän menee ristiin aikataulut mut eiköhän tää onnistu. :> Sitä venaillessa! 

Where are you now?

Maria Ida Eufemia Lähteenmäki

15.10.1994-20.09.2010

But dear, all I want you to know

is that even if they do

I won't forget

And I still think about you

every single day

Vuosi on kulunut siitä kun sä lähdit. Kaivellessani tavaroitani löysin äkkiä eyelinerin, jonka sain sulta muutama vuosi sitten syntymäpäivälahjaksi yllättäen. Kurkistaessani muistojen laatikkoon löysin kuvan susta ja kuvan meistä. En koskaan unohda.

Alan olemaan epätoivoinen. Musta tuntuu, etten koskaan käsitä. On niin paljon kysymyksiä ja niin vähän vastauksia: miksi juuri sinä? Tiesitkö, miten paljon välitän susta? Missä sä olet nyt?

P.S. I'd like to say but I'm too scared
Would you look at me instead?

Those days when

Rain washes away my outlines

but I keep drawing myself

Muistin vihaavani syksyä. Kävellessäni syysiltana tämän pienen kylän katuja olen kuitenkin joutunut kyseenalaistamaan muistikuvani. Vaikka en pidäkään syysaamuista, kun bussille kiiruhtaessani vesi tulee kengistä läpi ja kosteus saa hiukseni kihartumaan vauvakiharoille, syysillat ovatkin jotain aivan muuta. Kun pimeys laskeutuu hiljalleen ja saa kaiken tummumaan, kaikki tuntuu jotenkin mystiseltä ja jännittävältä. Yhtä paljon kuin vihaan, tavallani myös rakastan pimeyttä. Sitä pimeyttä, joka ryömii ulos kesän väistyttyä. Vaikka se pelottaa mua, tekee se silti maisemasta henkeäsalpaavan kauniin. 

Mun elämään ei tällä hetkellä taida kuulua mitään erityistä. Asiat vaan jotenkin on rullanneet omaan tahtiinsa hetken aikaa ilman suuria dramaattisuuksia. Koeviikko tekee tuloaan ja hönkii mun niskaan, ja jälleen kerran olen tilanteessa, joka edeltää jokaista koeviikkoa. Miksen taaskaan ole tehnyt läksyjäni ja lukenut kirjojen kappaleita? Noh, yhdestä asiasta ainakin voin olla ylpeä. Olen tiukalla itsekurilla ja okei, myönnetään, poikaystävän valvovan silmän alla saanut jatkuvan lintsailuni kuriin. Kippis sille!

Kiireisenä mut pitää koulujuttujen lisäksi myös nopeasti lähestyvä muuttopäivämäärä. Osapuilleen kahden viikon päästä osoitteemme muuttuu virallisesti. Aion kirjoittaa aihetta laajemmin käsittelevän blogitekstin myöhemmin, joten en nyt paljasta sen ihmeempiä. Pahvilaatikoita.

Ihmissuhteet ovat vaikeita. Ja on vaikea ottaa puheeksi asioita, kun ei itsekään tiedä, mitä mieltä on. Olisi kai mulla tässä siis myös pohdiskelun paikka, mutta missä välissä on aikaa punnita vaihtoehtoja ja tunnustella kunnolla fiiliksiä, kun aikatauluun ei kerkeä edes nukkumista sijoittaa. Mikä taas on harmi sinänsä, sillä mulla on meneillään sellainen talviunta edeltävä horros ja massan kerääminen, etten sitten palellu pakkasessa. 

Kiinnostamattomia faktoja 1: Mun Big Brother-projekti edistyy hyvin! Multa on jäänyt muutama jakso katsomatta, mutta olen Subin nettisivuilta kirinyt niin, että multa on enää alkuajoilta yksi jakso katsomatta. :) Odotan innolla, että pääsen avautumaan aiheesta!

Tässä mun rakkaus. :3 Ja aivan uusi biisi! ♥ 

Nyt toi toaster kutsuu mua. Miten syöminen voi olla näin addiktoivaa? 

Follow me!

Seuraa blogiani Bloglovinista täältä

Bloglovinista päivitykset löytyvät yksinkertaisemmin ja olen kuullut, että sitä on mukavampi käyttää kuin Bloggeria. :) Join!

Take me with you

Oi voi kun iloisena täällä kehrään. :3

Toivon, ettei poikaystäväni tapa mua tän merkinnän johdosta vaikka

1. Se ei tiedä tästä &

2. Oon turhan innoissani, mutta...

Olen vaan salaa hyvin onnellinen ja iloissani, sillä puoli vuotta on kulunut siitä päivästä, jona sovimme seurustelumme alkaneen. Olemme jo kertaalleen yhteistuumin muuttaneet päivämäärää, sillä oli hyvin vaikea määritellä, milloin suhteemme oikeastaan alkoi. Tarkistin tätä blogimerkintää kirjoittaessani Irc-Gallerian piilotettujen kuvien pimeistä syövereistä, että olemme kuitenkin tunteneet jo yli vuoden. :)

Okei mulla OLI söpö idea tässä. Ja ajatus on tärkein?

You started to see right through me,

And I'm loving every minute of it,

It's like I'm born again every time I breathe in so,

If you're curious my favorite color's blue,

And I like to sing in the shower,

If you like I'll sing to you

Miksi mulla on maailman paras poikaystävä?

☆ 1. Aappo saa mut hymyilemään ja se on todella ihana ominaisuus. Sillä on hyvä huumorintaju, joka usein kohtaa omani kanssa.

☆

2. Se on todella mielenkiintoinen ja hellyyttävä persoona. Aappo on elämäniloinen, rento ja kaikin puolin hurmaava otus, jonka seurassa mulla ei tule tylsää.

☆

3. Rehellisyys, avoimuus ja luotettavuus ovat tärkeitä ja turvallisuuden tunteen luovia piirteitä.

☆

4. Aappo on ihanan spontaani ja välittävä ja nauttii elämästä. Se harrastaa paljon extremelajeja ja on todella sosiaalinen, mutta muistaa silti huomioida muakin. Tämä tekee poikaystävästäni niin erityisen.

☆

5. Ja okei onhan se älyttömän hyvännäköinen... :>

Ota siitä selvää.

Tässä vielä yksi salaisuus: Aappo kuolaa ja dinoilee. :>

Krhm en yritä olla ällöttävä, mutta tahdon näin sivulauseessa ilmaista olevani onnellisempi kuin koskaan. Mulla on sellainen tunne, että tästä nuorukaisesta en tahdo päästää irti. Rakastan sitä. (Kun fonttikoko on pienempi, en ole niin julkisesti söpöilevä, okei.)

Semisti mau. :>