Is this simple enough for you?

Okei, oon todella pahoillani jo etukäteen tästä raivonpurusta tänne, mut toivon, että jotkut ihmiset oikeasti löytäisivät itsensä seuraavasta tekstistä.

Oon todella kyllästynyt siihen kaksinaamaisuuteen, jota jatkuvasti löydän ympäriltäni. Ja voi, kyllä mä kuulen, mitä musta on sanottu selän takana. Oon älyttömän turhautunut siihen, miten tiedän ihmisten puivan mun henkilökohtaisia asioita poissaollessani. Arvatkaa mitä? Ne asiat, joista en puhu teille, eivät myöskään kuulu teille. Ja jos todella vaivaa niin paljon, että mun asioihin pitää itse miettiä ratkaisuja, tulkaa kysymään. Koska sen verran mitä olen kuullut, te ette ilmeisesti tiedä mitään. Asiathan eivät sinällään teille kuulu, mutta kertoisin kyllä, jos olisi naamaa tulla puhumaan mulle. Nyt mä täällä mietin, minkä vuoksi kutsutte itseäni ystävikseni, jos oon kerran niin hurjan pelottava, että mulle ei uskalla suoraan sanoa. 


Hohhoijaa menkääpä nyt itseenne kyseiset henkilöt vaan. Mutta jotain hyvääkin! Käytiin torstaina Villen, Kenjin ja Tiinan kanssa katsomassa Nälkäpeli. Aikaisemmin meitä oli lähdössä useampikin mukaan, mutta pikkuhiljaa ropisivat henkilöt matkastamme ja niinpä meitä olikin Helsingissä lopulta vain neljä. Leffasta sanon sen verran, että olin positiivisesti yllättynyt. En liiemmin ole scifin ystävä, mutta tämä iski kuitenkin. Vaikka olisi voinut olla toisinkin, sillä leffa on, kuten tavallista, saanut liikaa ylimaallista hypetystä osakseen. 
Perjantaina rantauduin serkulleni Lealle, jonka kanssa päivä kului suorastaan laiskotellen. Katsoimme muutaman jakson Viidakon Tähtösiä ja useita jaksoja Iholla-sarjaa. Pidimme myös varmaankin noin tunnin kestäneen musavideotuokion, jonka aikana ihastuimme erityisesti yhteen videoon, nimittäin LMFAOn Sorry For Party Rockingiin. Oli taas mukava nähdä serkutarta, jonka kanssa voi jakaa ilot ja surut! :)

♥ gotta love it

Lauantaina Sneck piristi pääsiäistäni tulemalla yökylään ja tuomalla mulle lupaamansa GTA3sen (jonka parissa meni seuraava päivä). Hauskuus oli luonnollisesti taattu kun vietettiin iltaamme lanittamalla (Facebookissa). Älykkäin quote illalta on varmasti:
Emilia syö hampurilaista.
Ona: "Onks sul nälkä?"
Emilia: "Siis... Kysyitkö just että onko mulla nälkä." 
Ona: "Eiku puhuin koiralle" 
Juttujen taso ainoastaan rankkautui korkeammalle kellon tikittäessä aamutunneille. Aamusta mulla olikin vaikea herätä ja sain vahvistuksen sille, että muistutan herätessäni natsirabiesleijonaa.


Eilettäin näin myös pitkästä aikaa Santtua ja kävin Tompan luona kahvilla. Tompan kanssa koitettiin ymmärtää, miten ylipäätään ollaan voitu tutustua ja miks ollaan kavereita, kun herra selitti mulle innoissaan V8-moottoreista. Joo. Mäki tykkään mansikoista.
Koira oli tosiaan koko pääsiäisen ja voi että tykkään siitä pikkuveijarista. Toivottavasti se tulee taas pian vierailulle tänne niin pääsen taas lellimään sitä luttanaa! 
Matkakuume ja painajaiset piinaavat mua edelleen. Jotkut ihmiset myös. Meen nukkuu moikka :I


Ps. 

Won't you please stay with me

Jeij, tosta kuvasta sanon ainoastaan sen verran, että kun kyseisen kalenterin sain vanhemmiltani joululahjaksi, he totesivat sen "osuneen niin kohdalleen, että oli pakko ostaa". Voitte siis kukin tahoillanne päättää, kumpi noista siileistä osuisi juuri mun kohdalle. Mun mielessä pyörii just nyt hyvin aurinkoisia ajatuksia, vaikka takatalvi kolkuttelee ikkunaa tätä postausta kirjoittaessani.


Suuri syy näihin positiivisiin ajatuksiin on edessä siintävä kesä ja asia, josta ajattelin nyt ihan vain hieman innostua julkisesti, eli meidän ensi viikolla koittava espanjan matkamme! Olen koittanut välttää liikaa höpötystä kyseisestä reissusta, sillä se tuntuu töykeältä muita kohtaan. Siksi täällä hiljaa hykertelenkin, sillä kukaan ei pakota ketään lukemaan tätä blogitekstiä. ;)

Olemme siis yhdessä perheeni kanssa lähdössä ensi viikon perjantaina, 13.4 lähdössä Espanjaan tarkoituksenamme palata 24. päivä. Lennämme Alicanteen ja sieltä seikkailemme vähän matkan päähän Torreviejaan. Olen aivan älyttömän innoissani ja iloinen, sillä en ole koskaan käynyt Espanjassa, vaikka kieltä olenkin jo päälle vuoden opiskellut. Rakastan käydä ulkomailla ja tutustua uusiin kulttuureihin sekä mahdollisesti ihmisiin, enkä malta odottaa, että pääsen kuulemaan autenttista espanjankieltä. :) Tuo yksitoista päivää on samalla myös pisin aika, jonka olen tähän mennessä ulkomailla viettänyt, niinpä odotankin mielenkiinnolla, iskeekö koti-ikävä. No, ainakin paria hassua kaipailen varmasti. Tarkoituksena mulla on haalia mahdollisimman kenkiä, laukkuja ja koruja ja jos löytyy niin joku kiva kello. Sekä tietenkin tuliaisia kaikista kilteimmille!


Ja sitten lyhyt turha info-osuus: tilasin tänään äitin vastikään bongaamasta nettikaupasta kasvihiusvärin ja vihreäsavisyväpuhdistajan. Tutkiskelin pitkään tuon värin sisältöä, enkä löytänyt mitään allergisoivaa. Jälkimmäistä tuotetta suositellaan käytettäväksi ennen värjäystä, sillä se poistaa mm. hiuslakkajäämät, eikä sisällä silikonia. Värjäystuloksesta pitäisi näin ollen tulla tasaisempi ja onnistuneenpi, mutta nähtäväksi jää. Plussaa on tällä hetkellä myös tuotteen luonnonmukaisuus, jolle pieni sisäinen viherpiipertäjäni kehrää. 


Tänään nosti myös päätään mun opiskelijabudjetin säästömentaliteetti, eli mun teki aivan hirmuisen paljon mieli tilata netistä myös uusi napakoru. Tykkään kuitenkin näperrellä kaikkea pientä, olen tehnyt sitä aivan pienestä saakka. Niinpä uudistin rikkoutuneen napakoruni kiinnittämällä siihen metallirenkaalla osiksi puretun ex-korviksen. Kellon vuoksi nollatason artikulaationi ymmärtämisyritysten sijaan voitte yhtä hyvin vilkaista vain kuvasta. Mun on pakko sanoa, että tykkään, ja tuli siinä sivussa tosiaan säästettyäkin pari ropoa.


Pääsiäisenä olisi tarkoitus olla paljon puuhaa ja juttuja, ja toivon todellakin, etteivät suunnitelmat peruunnu, kun tuo yksikin vipeltää omilla teillään. Ainakaan öitäni mun ei tarvitse viettää yksin, sillä tollainen pieni ihanuus tulee taas käymään koko pääsiäiseksi. ♥