But how can I win, when I'm paralyzed?

No mitäs mitäs! Sainpahan itsestäni irti postauksen. Hieman on kerennytkin jo tapahtumaan. 


Ensin monia kummastuttanut ja kenties (v)ihastuttanut asia, olen sanonut hyvästit tummalle hiusvärille ja liittynyt punapäiden joukkoon. Tällä kertaa mulla on äkilliselle hiusvärin radikaalille muutokselle oikeasti perustelutkin, kyse ei enää ole mun teini-iän impulsiivisuudesta. Uskokaa tai älkää. ;)


Kuten jo aiemmin tänne vinguinkin, olen allergisoitunut PPDlle, jota käytetään lähes jokaisessa hiusvärissä. Luulin olevani allerginen hiusvärille, mutta kyse on siis hiusvärin hiukseen kiinnittävästä aineesta. Samaa ainetta käytetään muunmuassa kumin värjäyksessä, eli melkoisia myrkkyjä sitä sallitaan. Voisin paasata aiheesta koko illan, mutta sen sijaan aiheesta kiinnostuneet voivat lukea lisää täältä.
Eli siis kyseisen artikkelin luettuani tajuntaani pikkuhiljaa iski, että ennenkuin PPD-vapaita hiusvärejä aletaan valmistamaan laajemmin, ei tumma hiusväri tule kyseeseen. Menin Prismaan tekemään tutkimusta ja kyllä, miltei jokainen hiusväri sisältää kyseistä ainetta vaalennusvärejä lukuun ottamatta. Lievä ahdistus oli kerennyt nousta päälle ja tahdoin tumman heti pois, jos sen ylläpitäminen ei kerran tällä hetkellä ole mahdollista. Spontaanisti siis kävin perjantaina koulupäivän jälkeen ostamassa värinpoiston ja punaisen sävytteen ja ihan kivat näistä tuli. Koska tällä hetkellä tiedossani on ainoastaan tuo yksi punainen sävyte, joka ei kauaa hiuksissa pysy, ostin tänään hennavärin ja ajattelin sitten hennalla ylläpitää tätä väriä. Olettaen, että edes sillä pystyn hiuksiani värjäämään. 

So now I scream

Hmm, toisena asiana voisin kertoa hieman tulevana viikonloppuna edessäolevasta muutosta. Muutamme siis jo kolmanteen taloomme (-2kk vuokrajakso) Pornaisissa. Talo on suurempi kuin nykyinen talomme ja olemme remontoineet senkin jälleen täysin. Se on kivinen, kaksikerroksinen talo ja piha on suuri, vehreä ja aivan valloittava. Koska nykyinen asuntomme meni yhtäkkiä, on meillä ollut hyvin vähän aikaa varautua, joten muutammekin puolittain remontin keskelle. Voin lisäillä tänne kuvia myöhemmin. Mua se ei sinällään haittaa sillä en muistaakseni ole koskaan valmiiseen taloon muuttanut. :D Olen saanut osakseni ikkunanpesu-urakan raksalta, eli se ja laatikoiden täyttäminen ja toisessa päässä purkaminen on vienyt paljolti aikaani. Odotan innolla ja ehkäpä jännitänkin hieman, sillä nukumme jo perjantain ja lauantain välisen yön uudessa kämpässä. Huoneeni on erillään muista, saa nähdä, kuinka nukun. Onnekseni voin kyllä kertoa nukahtavani miltei milloin vain, minne vain.

Kaikki tämä muuton ja koeviikon kanssa hösellys on vienyt ajatukseni pois koirastamme. Olen kyllä Karatea nähnyt ja tiedän, että se voi hyvin. Mun eno palvoo maata sen koiran jalkojen alla ja se saa enemmän huomiota, kuin täällä oli kenelläkään aikaa antaa. Karate on onnellinen ja selvästi ihastunut enooni. :D Miesten koira se on muutenkin ollut aina. Mut jotenkin, vaikka ikävöin sitä otusta todella paljon, olen tyytyväinen ratkaisuun. Näen edelleen koiravauvaa ja nyt siitä pidetään loputtoman hyvää huolta. Enokin on aivan innoissaan, aivan kun olisi vauva tullut taloon. Tosin, niinhän se onkin. :>

BB on käynyt tylsäksi, joten väkipakolla katson Subin nettisivuilta niitä jaksoja. Huhhu, mut mä päätin. Yhyy. Viikonloppuna Vehkarinteen jatkoripari, jejeje! Vähän menee ristiin aikataulut mut eiköhän tää onnistu. :> Sitä venaillessa! 

Where are you now?

Maria Ida Eufemia Lähteenmäki

15.10.1994-20.09.2010

But dear, all I want you to know

is that even if they do

I won't forget

And I still think about you

every single day

Vuosi on kulunut siitä kun sä lähdit. Kaivellessani tavaroitani löysin äkkiä eyelinerin, jonka sain sulta muutama vuosi sitten syntymäpäivälahjaksi yllättäen. Kurkistaessani muistojen laatikkoon löysin kuvan susta ja kuvan meistä. En koskaan unohda.

Alan olemaan epätoivoinen. Musta tuntuu, etten koskaan käsitä. On niin paljon kysymyksiä ja niin vähän vastauksia: miksi juuri sinä? Tiesitkö, miten paljon välitän susta? Missä sä olet nyt?

P.S. I'd like to say but I'm too scared
Would you look at me instead?

Those days when

Rain washes away my outlines

but I keep drawing myself

Muistin vihaavani syksyä. Kävellessäni syysiltana tämän pienen kylän katuja olen kuitenkin joutunut kyseenalaistamaan muistikuvani. Vaikka en pidäkään syysaamuista, kun bussille kiiruhtaessani vesi tulee kengistä läpi ja kosteus saa hiukseni kihartumaan vauvakiharoille, syysillat ovatkin jotain aivan muuta. Kun pimeys laskeutuu hiljalleen ja saa kaiken tummumaan, kaikki tuntuu jotenkin mystiseltä ja jännittävältä. Yhtä paljon kuin vihaan, tavallani myös rakastan pimeyttä. Sitä pimeyttä, joka ryömii ulos kesän väistyttyä. Vaikka se pelottaa mua, tekee se silti maisemasta henkeäsalpaavan kauniin. 

Mun elämään ei tällä hetkellä taida kuulua mitään erityistä. Asiat vaan jotenkin on rullanneet omaan tahtiinsa hetken aikaa ilman suuria dramaattisuuksia. Koeviikko tekee tuloaan ja hönkii mun niskaan, ja jälleen kerran olen tilanteessa, joka edeltää jokaista koeviikkoa. Miksen taaskaan ole tehnyt läksyjäni ja lukenut kirjojen kappaleita? Noh, yhdestä asiasta ainakin voin olla ylpeä. Olen tiukalla itsekurilla ja okei, myönnetään, poikaystävän valvovan silmän alla saanut jatkuvan lintsailuni kuriin. Kippis sille!

Kiireisenä mut pitää koulujuttujen lisäksi myös nopeasti lähestyvä muuttopäivämäärä. Osapuilleen kahden viikon päästä osoitteemme muuttuu virallisesti. Aion kirjoittaa aihetta laajemmin käsittelevän blogitekstin myöhemmin, joten en nyt paljasta sen ihmeempiä. Pahvilaatikoita.

Ihmissuhteet ovat vaikeita. Ja on vaikea ottaa puheeksi asioita, kun ei itsekään tiedä, mitä mieltä on. Olisi kai mulla tässä siis myös pohdiskelun paikka, mutta missä välissä on aikaa punnita vaihtoehtoja ja tunnustella kunnolla fiiliksiä, kun aikatauluun ei kerkeä edes nukkumista sijoittaa. Mikä taas on harmi sinänsä, sillä mulla on meneillään sellainen talviunta edeltävä horros ja massan kerääminen, etten sitten palellu pakkasessa. 

Kiinnostamattomia faktoja 1: Mun Big Brother-projekti edistyy hyvin! Multa on jäänyt muutama jakso katsomatta, mutta olen Subin nettisivuilta kirinyt niin, että multa on enää alkuajoilta yksi jakso katsomatta. :) Odotan innolla, että pääsen avautumaan aiheesta!

Tässä mun rakkaus. :3 Ja aivan uusi biisi! ♥ 

Nyt toi toaster kutsuu mua. Miten syöminen voi olla näin addiktoivaa? 

Follow me!

Seuraa blogiani Bloglovinista täältä

Bloglovinista päivitykset löytyvät yksinkertaisemmin ja olen kuullut, että sitä on mukavampi käyttää kuin Bloggeria. :) Join!

Take me with you

Oi voi kun iloisena täällä kehrään. :3

Toivon, ettei poikaystäväni tapa mua tän merkinnän johdosta vaikka

1. Se ei tiedä tästä &

2. Oon turhan innoissani, mutta...

Olen vaan salaa hyvin onnellinen ja iloissani, sillä puoli vuotta on kulunut siitä päivästä, jona sovimme seurustelumme alkaneen. Olemme jo kertaalleen yhteistuumin muuttaneet päivämäärää, sillä oli hyvin vaikea määritellä, milloin suhteemme oikeastaan alkoi. Tarkistin tätä blogimerkintää kirjoittaessani Irc-Gallerian piilotettujen kuvien pimeistä syövereistä, että olemme kuitenkin tunteneet jo yli vuoden. :)

Okei mulla OLI söpö idea tässä. Ja ajatus on tärkein?

You started to see right through me,

And I'm loving every minute of it,

It's like I'm born again every time I breathe in so,

If you're curious my favorite color's blue,

And I like to sing in the shower,

If you like I'll sing to you

Miksi mulla on maailman paras poikaystävä?

☆ 1. Aappo saa mut hymyilemään ja se on todella ihana ominaisuus. Sillä on hyvä huumorintaju, joka usein kohtaa omani kanssa.

☆

2. Se on todella mielenkiintoinen ja hellyyttävä persoona. Aappo on elämäniloinen, rento ja kaikin puolin hurmaava otus, jonka seurassa mulla ei tule tylsää.

☆

3. Rehellisyys, avoimuus ja luotettavuus ovat tärkeitä ja turvallisuuden tunteen luovia piirteitä.

☆

4. Aappo on ihanan spontaani ja välittävä ja nauttii elämästä. Se harrastaa paljon extremelajeja ja on todella sosiaalinen, mutta muistaa silti huomioida muakin. Tämä tekee poikaystävästäni niin erityisen.

☆

5. Ja okei onhan se älyttömän hyvännäköinen... :>

Ota siitä selvää.

Tässä vielä yksi salaisuus: Aappo kuolaa ja dinoilee. :>

Krhm en yritä olla ällöttävä, mutta tahdon näin sivulauseessa ilmaista olevani onnellisempi kuin koskaan. Mulla on sellainen tunne, että tästä nuorukaisesta en tahdo päästää irti. Rakastan sitä. (Kun fonttikoko on pienempi, en ole niin julkisesti söpöilevä, okei.)

Semisti mau. :>

Give me everything

My babyboy. <3

Dramaattinen tapahtumaketju on jälleen saanut mut kyynelten partaalle. (Pisteet ilmaisusta.) Sain eilen tietää olevani allerginen fenyliinidiamiinille, mikä on aine, mitä on miltei joka hiusvärissä. Toisinsanoen sain kuulla mulle puhjenneen hiusväriallergian.

Toissapäivänä kävin poikkeuksellisesti kampaamossa enkä asioinut vakiokampaajani kanssa. Koko kampaajakäynti oli yhtä tuskaa. Olin menossa värjäyttämään juurikasvuni raidalliseksi muiden hiusteni mukaan, mutta kampaaja ilmoitti sen olevan mahdotonta. Hän ei suinkaan kehottanut minua vaihtamaan kampaajaa tai muita vaihtoehtoja, hän värjäsi juurikasvuni miltei mustaksi. Väri kirveli hieman vaikuttaessaan, mutta muistelin sen olevan normaalia. Värjättyään ja leikattuaan hiuksiani hän tarjosi muotoilutuotteita, joista kieltäydyin. Hieman epäröiden naishenkilö vilkuili päänahkaani ja kysyi, onko minulla yleensä päässä ihottumaa. Olin hämmentynyt ja veikkasin, että päässäni saattoi olla rupi. Pyysin, ettei hän föönäisi hiuksiani. Pyynnöstä huolimatta hän föönäsi hiukseni hyvin huolellisesti.

Ollessani matkalla kotiin huomasin, ettei kaikki ole kunnossa. Kotiini päästyä huomasin, että ikävältä tuntuvista kohdista päästäni vuosi läpinäkyvää nestettä. En osannut hätääntyä ennenkuin peilin kautta huomasin, että päänahkani punotti. Soitin äidilleni ja sain ohjeekseni ottaa allergialääkkeen. Tein näin ja huuhdoin hiuksiani.

Eilen otimme yhteyttä kampaajaan ja saimme todella tietää allergiastani. On olemassa hiusvärimerkkejä, joissa ei tätä allergisoivaa ainetta ole, mutta värit ovat keskinmäärin noin 25% kalliimpia. Allergian puhkeamisella ei kuulemma ole yhteyttä siihen, että olen kaksitoistavuotiaasta värjännyt hiuksiani. "Se vaan puhkeaa, ja kun se kerran puhkeaa, ei oikein mitään ole tehtävissä." Olen sanalla sanoen järkyttynyt ja vaikka nyt pitäisitte mua maailman pinnallisimpana ihmisenä, olen hieman surullinen tiedosta. Hiukseni eivät kuitenkaan ole viiteen vuoteen olleet luonnollisen väriset, ja hiusten värjäys on aina ollut asia, joka tuottaa mulle paljon iloa. Voin toki edelleen värjätä hiuksiani, mutta se vaikeutuu huomattavasti.

Bill

Hillary

Asiat tärkeysjärjestykseen. Tätäkin asiaa enemmän mua harmittaa pian seitsemän kuukautta vanha koiranpentumme Karate.

Kuten ystäväni tietävät, Karate on rodultaan amerikankääpiöterrieri. Ja kaikki, jotka yhtään koirista tietävät ymmärtävät, ettei terrieri ole koirana helppo. Olen kerennyt kiintyä pentuun, joka tuli meille huhtikuussa. Apein mielin joudun nyt kuitenkin kertomaan, että Karate saattaa lähteä meiltä. Puoli vuotta on kulunut ja tämä aika on ollut todellinen helvetti kissoillemme, Hillarylle ja Billille. Viimeisenä taloon tullut terrieri on ottanut toisen kissamme kiusan kohteeksi. Kumpikaan kissoista ei voi olla lattiatasolla, sillä koira säntää samoin tein räksyttämään ne pakosalle. Jos kissat yrittävät nukkua ruokailukalustomme penkeillä, koira näykkii niitä hännästä ja tassuista ja kaikkialta, mistä yltää saamaan kiinni. Kissat eivät saa olla lähellämme, sillä koira ajaa ne pois. Ennen niin iloiset ja seuralliset kissakaveruksemme ovat muuttuneet miltei apean tuntuisiksi ja vetäytyvämmiksi. En tahtoisi koirallekaan olla vihainen, sillä musta tuntuu, että käytös on koiralla verissä. Tilanteesta on hyvin vähän teitä ulos koiran myyjänkin käännettyä meille selkänsä sanoin "emme ole koskaan kuulleet yhtä pahasta tilanteesta". Niinpä päätimme antaa koiran kokeiluksi äitini veljelle, joka on koiraihminen ja kasvattanut useita koiria. Jos kaikki toimii, tämä olisi ideaaliratkaisu kaikille: Karate pääsisi lellittäväksi koiraihmisen luokse ja kissat saisivat rauhansa takaisin. Maihin tämä silti vetää koiran nukuttua jaloissani useita öitä sun muuta. Lemmikistään luopuminen ei koskaan ole se mukavin tehtävä. Tuntuu silti itsekkäältä itkeskellä sillä tiedän, että ratkaisu on kaikken kannalta oikea.

Noh, leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Ei se maailma tähän kaadu (toivottavasti). :)

Eilettäin sitten meninkin serkulleni Järvenpäähän yöksi! En jaksanut murehtia, kun seura oli hyvää ja juttua riitti. Aloitimme illan serkullani nautiskelemalla fiinisti juustoja ja viinirypäleitä ulkosalla, kun sääkin salli. Myöhemmin vierailimme hänen ystäviensä luona, ja olin iloisesti yllättynyt nähdessäni tuttuja naamoja. Sain osakseni arkaluonteisia kysymyksiä, kun pojat päättivät hieman kiusoitella mua. :D Hauskaa kyllä oli. Tänään alkoi päivämme aamulenkillä Ikean läpi ja siitä Jumboon, jes!

Eristäydyin. :>

P.S. Vingun ja ulisen että auttakaa nyt mua, voinko mistään nähdä eilistä BB-jaksoa?

P.S. 2: Jos joku oikein tahtois piristää mua, suklaa ja hyvä leffa vois olla aika jees. Vink vink. ;)