Touch of your hand says

Ja kun ne kysyy et kuka mä oon
Mä katon niit silmiin ja kerron niille
Mä oon tähdet taivaalla
Mä oon vuori korkeella
Joo mä tiedän
Mä oon suomenmestari
Mä oon pikkusen toivoo
Kun sä et usko voittoon

Kurnauskis, täällä sitä livutaan suoraan koeviikon asettamaan ansakuoppaan täysin toiveetta pelastumisesta. Okei, ehkei kuitenkaan aivan. Lähes. 

Takana on kaksi koetta, yksi järkyttävä portfolion väsääminen ja ensi viikolla edessä häämöttää vielä kolme koetta. Koulutyöt pusertaa musta mehut samalla tavalla, kuin kasveista lähtee vesi prässäämällä. Kesä kuitenkin siintää jo varsinkin mun mielessä ja siksi kai sitä vielä hetkisen jaksaa keskittyä.

Mua on viimeisen viikon vainonneet mitä oudoimmat painajaiset. Yhdessä isä joutui menemään vankilaan puolestani, mutta päädyimme lopulta sinne koko perhe. Toisessa mut yritettiin kolmesti hukuttaa ja nyt toissayönä näin unta, jossa olin jonkin sortinen alempaa kastia ja palvelusväkeä ja pelkäsin, että mun isäntäperhe satuttaa meidän lemmikkejä. Ei varmaan mitään stressiperäistä, ehei toki.

Perjantaina mentiin Tiinan, Villen ja Viivin kanssa Helsinkiin vähän shoppailemaan ja itse menin myös odottelemaan tuota yhtä veijaria laivareissultaan. Oli tosi kivaa ja huomasin myös, että mulla on tosiaan tapana maksaa ensin 3,10 että pääsen Helsinkiin ja sitten oikeastaan pelkästään syödä siellä. Aappo olikin siis viime viikonlopun täällä taas ja oli mukaisaa! Sai se mut kattomaan kanssaan animeakin (ja salaa tykkäsin). Onnistuin myös pitkäaikaisessa operaatiossani viemään Aapolta sen järkyttävät kauhistussukat, jotka vaan yksinkertasesti ei miellytä mun esteettistä silmää.  Nyt sitten olen todella loistavana tyttöystävänä lähetellyt sille kuvia, joissa niitä sukkia uhkaa sytkäri. Hähää. Oi, ja pyysin tosiaan Aappoa tuomaan mulle Virosta erästä hajuvettä, josta pidän, mutta kun sitä ei massiivisista etsinnöistä huolimatta löytynyt, herra valitsi mulle hajuvesiekspertin kanssa yli-ihanan (ja kalliin) hajuveden. Pisteet siitä, olin otettu. Kiitokseksi teinkin sitten lettutaikinan ja paisteltiin mielenkiintoisen muotoisia lettuja.

Tällä hetkellä mun elämä tuntuu hyvin levottomalta; koko ajan mua vaivaa tarve tehdä jotain. Leipoa, mennä lenkille, tehdä koulujuttuja. Tuntuu myös, että mun jokainen viikonloppu toukokuuhun asti on kiinni. Ei sillä, että se olisi paha asia, huomionarvoinen vain. Käytännössä ja periaatteessa mä myös jatkuvasti elän yli varojeni, mikä ei ole mukavaa ja mille tahtoisin tehdä jotain. Se vaan on tehty niin vaikeaksi, kun ei ole työkokemusta ja vaikea sitä sitten on saadakaan, kun ei pääse töihin. Noidankehässähän mä.

Nyt, niinkuin joka kevät kesän lähestyessä pikkuhiljaa pienillä varpaillaan, olen alkanut kaivata. Ihmisiä. Ehkäpä juuri sinua, joka kauempaa seurailet elämääni, kun olet itse vain ottanut ja hävinnyt siitä. Tahtoisin kysyä sulta "mitä kuuluu" ja "minne sä katosit". Mä en ole unohtanut sua. Enkä teitä muitakaan. Jossain mun sisällä se pieni mustatukkainen Ona, jolta näkyy vain toinen silmä, nostaa päätään ja on hämillään.  Moikkaisitko mulle, jos törmättäisiin?

Fall to your knees is what you told to me


How can I believe? 

Hey girl you need to relax

Oltiin siis Irkulla vähän vaihtamassa vapaalle ja oli hauskaa, vaikka eräät eivät kunnioittaneet meitä läsnäolollaan. Jospa mä vaan annan kuvien puhua puolestani tällä kertaa. 

Mun arjessa mikään ei ole muuttunut; kuolen kohta koulutöiden alle ja venailen kuumeisesti kesää ja Espanjan matkaa. Etin töitä enkä ilmeisesti koskaan saa niitä ja voisin kohta laittaa mol.fi-sivuston mun kotisivuksi. Ei kait täs. Lumi vaan voisi jo sulaa, sillä se masentaa mua harmaudellaan. Ahdistaa ja haluaisin jo lentää pois pesästä. Tsirp tsirp

Tame me now

Hiihtoloma tuli ja meni ja voin vain todeta, etten taaskaan tehnyt yhtäkään niistä hyödyllisistä asioista, jotka mun piti. Viikon alusta olin kotona vielä maanantaina, mutta sitten mua kutsui mökkireissu perheen kanssa. En juurikaan pidä mökilläolosta talvella, kun en keksi mitään tekemistä ja sääkin oli kurjan loskainen. Viime talvena vielä ajelin moottorikelkalla jäällä mutta nyt oli moottorikelkka, muttei kestävää jäätä. Niinpä siis seuraavat päivät tiistaista perjantaihin syöden ja lueskellen sekä koukuttuen uudelleen Vampyyripäiväkirjat-sarjaan. Uimahallissakin kävin ja kloorivesi päätti sävyttää etuhiuksiini oranssin raidan ja liottaa väriä tasaisesti muualtakin tukasta, superia! Vaikka olinkin eristyksissä ilman internettiä, tuli reissu selvästi tarpeeseen. Vähän sai rauhoittua ja pohdiskella asioita. Tarkoituksenani oli sinne mennessä oikeasti ottaa ja mietiskellä kunnolla, mutta se vähän jäi Zombie Dashin ja muiden mahtavien kännykkäpelien varjoon.

Kun tulin mökiltä, podin sosiaalisen erakoitumisen esiasteita ja tietysti silloin kahden ystävättäreni synttäribileet peruttiin, kun niitä olin odottanut. Toinen järjestäjistä oli kipeänä sängynpohjalla ja niin tuntui olevan järjestään jokainen muukin. Onneksi perjantai-iltani pelasti ihana serkkuni, jonka luokse menin yöksi. 

Sunnuntaina kävin ensimmäistä kertaa laskettelemassa sitten ala-asteen, mikä oli melko mielenkiintoista touhua. Talmassa laskin muiden kolmevuotiaiden seurassa ja tavallaan kokoajan odotin heidän tulevan neuvomaan mua, sillä tasoero oli huomattava. Okei ehkä ei, mulla sujui kuulemma ihan hyvin, mikä oli yllättävää, sillä tasan kerran aiemmin olen lumilautaan kajonnut ja silloinkin pihatiellä. Kaksi ja puoli tuntia siellä ahkerasti laskettiin isän ja veljen kanssa ja voin kertoa, että näin kipeinä mulla ei lihakset ole olleet aikoihin.

Noh, korvatakseni tämän tekstin tasapaksuuden ja toteuttaakseni pitkäaikaisen aikomukseni näyttää muutama kuva menneiltä vuosilta, tässä teille pienehkö kuvakollaasi vuosilta 2009, 2010 ja 2011.

---

Noh, menipäs tämän tekstin julkaiseminen nyt pitkäksi joten kerronpa samalla jotain kuluneesta viikosta; sain nimittäin odotettua ja miellyttävää seuraa kun Aappo tuli pitkästä aikaa eteläänpäin vierailemaan. Mulla tosiaan oli koulua, mutta ihan mielissään tuntui herra jäävän kuorsaamaan, kun mä vaivalla kampesin itseni kouluun aina viime keskiviikosta, kun Aappo saapui. 

Lauantaina oli Pariisin Kevään keikka, jolle Sneck kuin ihmeen kaupalla sai hommattua mulle lipun. Ilta oli mahtava huolimatta puolentoista tunnin odottelusta ennen keikan alkua. Me ulkopaikkakuntalaisina ei oltaisi varmaan yhtään enemmän voitu olla pihalla yrittäessämme päästä Kampista Nosturiin. Pariinkin otteeseen neuvoja kysyttyämme tosiaan löysimme perille. Bändi alkoi soittamaan vasta yhdentoista maissa mutta vetikin sitten puolentoista tunnin setin ja olen nyt äärimmäisen kiitollinen, etten missannut tuota tapahtumaa! 

Aapon oli alunperin tarkoitus lähteä tiistaina, mutta hän jäikin torstaihin. Tiistaina oli nimittäin vuosipäivämme joten olihan se kiva viettää yhdessä. Sain Aapolta lahjaksi ihania rannerenkaita, joista laitan kuvaa myöhemmin! Paras lahja oli kuitenkin herätä tuon miekkosen vierestä. :) Vietimme illan rauhallisisesti saunan ja leffan merkeissä.

Viikon edetessä tulin kokoajan kipeämmäksi alkaen maanantaista, jolloin olin poissa koulusta. Kuume nousi ja torstaiaamuna mulla olikin sitä jo reilummin, 38.5 astetta, ei kiva. :/ Aappo lähti torstaina matkoihinsa eikä toivottavasti saanut influenssaani. Ikävä kyllä taudin vuoksi odottamani Himosreissu peruuntui osaltani, mikä on hyvin sääli. Toivon uutta vastaavanlaista mahdollisuutta hyvin pian. Nyt painun takaisin sängynpohjalle ja toivottelen hyvää viikonloppua kaikille. :)