Wait up 'cause I need you

Ensin pieni kuvapommitus Jonnan 18v synttäreiltä! 

Qué

Kenji + tequila

Noista pippaloista tuloksena oli paljon tahrittuja käsiä ja kuuleman mukaan pari tappodarraa.


Huh, viimeinkin voin huokaista helpotuksesta noiden koulutöiden suhteen, tai oikeastaan olenkin voinut jo ehkäpä viikon ajan. Täysin töin sain urakoida kouluhommani loppuun, mutta onnistuin ja nyt kahden lukiovuoden jälkeen mulla onkin ihan messevästi kursseja koossa. Oon koittanu lukee ylppäreihin mut jostain kumman syystä kaikki muut kirjat vaikuttavat tällä hetkellä paljon mielenkiintoisemmilta. Noh, hiljaa hyvä tulee. Ehkä. Tai sitten ei.

Aappo oli taas täällä jee, oli tosi kivaa! Vaikka toi raahasikin mut kilometrien kävelymatkalle kun mentiin pelaamaan frisbeegolfia. En yllättänyt olemalla luonnonlahjakkuus kuten salainen toiveeni oli, vaan siinä missä Aappo heitti tietyn matkan, sain itse kiekollani saman matkan kolmella heitolla. Harjoittelu voisi tehdä joskus mustakin mestarin? No joo, sitten vietettiin tavalliseen tapaan aikaa lurjustelemalla sängynpohjalla leffojen ja sarjojen parissa ja tehtiin tavaksi muodostunut reissu Helsinkiin. Aappo raahasi mua mukanaan kaiken maailman mieleisiinsä kauppoihin, mutta oli tosi kiva päivä! Jostain syystä mun ruokahuolto tuntuu olevan aina erityisen kunnossa, kun toi vilistää tänne. Ja oli meillä viidestoista kuukausipäiväkin, jolloin mulle tarjottiin päivällinen kiinalaisessa. ♥ Mukavaa kun joku vähän joskus hemmottelee. Tai vähän enemmän ostamalla mulle ihanan korun ja nugetteja ja junalipun ja mitäköhän vielä. Vastapalveluksena herätin Aapon eräs aamu että pääsin kysymään, haluuko se puuroa. :> En malta odottaa juhannusta kun tuon olisi määrä porhaltaa meidän möksälle päin!


On hassua miettiä, kuinka paljon muutoksia on elämä tuomassa tullessaan. Aivan ensiksi mainitsen, että suruksemme vaihtarikaveri Kayla on piakkoin (maanantaina) lähdössä takaisin Jenkkeihin, ja jättää varmasti kaveriporukkaamme ammottavan reiän. En ole tuntenut Kaylaa kovin kauaa, mutta pidän hänestä silti. 
Lisäksi en voi olla miettimättä niitä faktoja, että mulla on kohta ylppärit ja täytän kahdeksantoista. Ylppäreiden jälkeen on selviö, että jotain muuttuu, sillä kun keväällä toivonmukaan saan kirjoitukseni päätökseen, on lukiotieni kompuroitu läpi ja edessä häämöttävät korkeakouluopinnot. Sanon olevani varma jatko-opinnoistani, mutta olenko mä sittenkään? Onhan mulla tässä vuosi aikaa miettiä, enkä itseasiassa siihen luotakaan, että ensimmäisellä hakukerralla pääsisin minnekään sisään. Lisäksi voin onnekseni todeta saavani päätöksiini tukea lähipiiriltä. :)
Entä...kun viimein olen täysi-ikäinen? Tätä asiaa olen miettinyt paljon ja olen huomannut, että pikkuhiljaa käsitykseni täysi-ikäiseksi tulemisen seurauksista ovat muuttuneet. Kun ennen se maalina mulle merkitsi sitä, ettei kenelläkään ole mun tekemisiin sanavaltaa ja voin vaikka halutessani ajautua rappiolle, ei se sitä merkitse enää. Nyt odotan ja pelkään vastuuta. Muille, itselleni, valtiolle. Joskus mielessäni häivähtää siintävästä oman toimeentulonsa hankkimisesta. Ajatus yksinasumisestakin on itseasiassa pelottava, nyt pari päivää yksinäni majailtuani talovahtina. Tietysti vastuuta seuraa myös vapaus tietyiltä osin. Tämäkään vapaus ei kuitenkaan enää näyttele samanlaista roolia, sillä tulen vanhempieni kanssa sen verran hyvin toimeen, että riitaa esimerkiksi menoistani ei juurikaan tule. Jokatapauksessa odotan täysi-ikäisyyttä eräänlaisena elämänkaareni virstanpylväänä. Ja nyt alan menemään niin syvälliseksi, että on aika vaihtaa foorumia 
Facebookkiin ja Bubble Witch Sagaan (lähettäkää mulle elämiä.)

Ainiin, ja Aapon vierailun ansiosta innostuin mäkin viimein Instagramista. Onahei siellä spämmää, seurailkaa mua!