lauantai 17. syyskuuta 2011

Those days when

Rain washes away my outlines
but I keep drawing myself


Muistin vihaavani syksyä. Kävellessäni syysiltana tämän pienen kylän katuja olen kuitenkin joutunut kyseenalaistamaan muistikuvani. Vaikka en pidäkään syysaamuista, kun bussille kiiruhtaessani vesi tulee kengistä läpi ja kosteus saa hiukseni kihartumaan vauvakiharoille, syysillat ovatkin jotain aivan muuta. Kun pimeys laskeutuu hiljalleen ja saa kaiken tummumaan, kaikki tuntuu jotenkin mystiseltä ja jännittävältä. Yhtä paljon kuin vihaan, tavallani myös rakastan pimeyttä. Sitä pimeyttä, joka ryömii ulos kesän väistyttyä. Vaikka se pelottaa mua, tekee se silti maisemasta henkeäsalpaavan kauniin. 

Mun elämään ei tällä hetkellä taida kuulua mitään erityistä. Asiat vaan jotenkin on rullanneet omaan tahtiinsa hetken aikaa ilman suuria dramaattisuuksia. Koeviikko tekee tuloaan ja hönkii mun niskaan, ja jälleen kerran olen tilanteessa, joka edeltää jokaista koeviikkoa. Miksen taaskaan ole tehnyt läksyjäni ja lukenut kirjojen kappaleita? Noh, yhdestä asiasta ainakin voin olla ylpeä. Olen tiukalla itsekurilla ja okei, myönnetään, poikaystävän valvovan silmän alla saanut jatkuvan lintsailuni kuriin. Kippis sille!

Kiireisenä mut pitää koulujuttujen lisäksi myös nopeasti lähestyvä muuttopäivämäärä. Osapuilleen kahden viikon päästä osoitteemme muuttuu virallisesti. Aion kirjoittaa aihetta laajemmin käsittelevän blogitekstin myöhemmin, joten en nyt paljasta sen ihmeempiä. Pahvilaatikoita.

Ihmissuhteet ovat vaikeita. Ja on vaikea ottaa puheeksi asioita, kun ei itsekään tiedä, mitä mieltä on. Olisi kai mulla tässä siis myös pohdiskelun paikka, mutta missä välissä on aikaa punnita vaihtoehtoja ja tunnustella kunnolla fiiliksiä, kun aikatauluun ei kerkeä edes nukkumista sijoittaa. Mikä taas on harmi sinänsä, sillä mulla on meneillään sellainen talviunta edeltävä horros ja massan kerääminen, etten sitten palellu pakkasessa. 

Kiinnostamattomia faktoja 1: Mun Big Brother-projekti edistyy hyvin! Multa on jäänyt muutama jakso katsomatta, mutta olen Subin nettisivuilta kirinyt niin, että multa on enää alkuajoilta yksi jakso katsomatta. :) Odotan innolla, että pääsen avautumaan aiheesta!

Tässä mun rakkaus. :3 Ja aivan uusi biisi!  

Nyt toi toaster kutsuu mua. Miten syöminen voi olla näin addiktoivaa

3 kommenttia:

  1. syöminen on superhauskaaaaa ♥

    VastaaPoista
  2. tykkään sun tavasta kirjottaa kulta <3 ps. "Ja on vaikea ottaa puheeksi asioita, kun ei itsekään tiedä, mitä mieltä on." taas sä osaat kirjottaa mun ajatukset sanoiks...

    VastaaPoista
  3. Sneck niin on. ♥

    Ja Ronja muruseni, kiitos! n_n Täytyy jutskaaaa.♥

    VastaaPoista