Give me everything

My babyboy. <3

Dramaattinen tapahtumaketju on jälleen saanut mut kyynelten partaalle. (Pisteet ilmaisusta.) Sain eilen tietää olevani allerginen fenyliinidiamiinille, mikä on aine, mitä on miltei joka hiusvärissä. Toisinsanoen sain kuulla mulle puhjenneen hiusväriallergian.

Toissapäivänä kävin poikkeuksellisesti kampaamossa enkä asioinut vakiokampaajani kanssa. Koko kampaajakäynti oli yhtä tuskaa. Olin menossa värjäyttämään juurikasvuni raidalliseksi muiden hiusteni mukaan, mutta kampaaja ilmoitti sen olevan mahdotonta. Hän ei suinkaan kehottanut minua vaihtamaan kampaajaa tai muita vaihtoehtoja, hän värjäsi juurikasvuni miltei mustaksi. Väri kirveli hieman vaikuttaessaan, mutta muistelin sen olevan normaalia. Värjättyään ja leikattuaan hiuksiani hän tarjosi muotoilutuotteita, joista kieltäydyin. Hieman epäröiden naishenkilö vilkuili päänahkaani ja kysyi, onko minulla yleensä päässä ihottumaa. Olin hämmentynyt ja veikkasin, että päässäni saattoi olla rupi. Pyysin, ettei hän föönäisi hiuksiani. Pyynnöstä huolimatta hän föönäsi hiukseni hyvin huolellisesti.

Ollessani matkalla kotiin huomasin, ettei kaikki ole kunnossa. Kotiini päästyä huomasin, että ikävältä tuntuvista kohdista päästäni vuosi läpinäkyvää nestettä. En osannut hätääntyä ennenkuin peilin kautta huomasin, että päänahkani punotti. Soitin äidilleni ja sain ohjeekseni ottaa allergialääkkeen. Tein näin ja huuhdoin hiuksiani.

Eilen otimme yhteyttä kampaajaan ja saimme todella tietää allergiastani. On olemassa hiusvärimerkkejä, joissa ei tätä allergisoivaa ainetta ole, mutta värit ovat keskinmäärin noin 25% kalliimpia. Allergian puhkeamisella ei kuulemma ole yhteyttä siihen, että olen kaksitoistavuotiaasta värjännyt hiuksiani. "Se vaan puhkeaa, ja kun se kerran puhkeaa, ei oikein mitään ole tehtävissä." Olen sanalla sanoen järkyttynyt ja vaikka nyt pitäisitte mua maailman pinnallisimpana ihmisenä, olen hieman surullinen tiedosta. Hiukseni eivät kuitenkaan ole viiteen vuoteen olleet luonnollisen väriset, ja hiusten värjäys on aina ollut asia, joka tuottaa mulle paljon iloa. Voin toki edelleen värjätä hiuksiani, mutta se vaikeutuu huomattavasti.

Bill

Hillary

Asiat tärkeysjärjestykseen. Tätäkin asiaa enemmän mua harmittaa pian seitsemän kuukautta vanha koiranpentumme Karate.

Kuten ystäväni tietävät, Karate on rodultaan amerikankääpiöterrieri. Ja kaikki, jotka yhtään koirista tietävät ymmärtävät, ettei terrieri ole koirana helppo. Olen kerennyt kiintyä pentuun, joka tuli meille huhtikuussa. Apein mielin joudun nyt kuitenkin kertomaan, että Karate saattaa lähteä meiltä. Puoli vuotta on kulunut ja tämä aika on ollut todellinen helvetti kissoillemme, Hillarylle ja Billille. Viimeisenä taloon tullut terrieri on ottanut toisen kissamme kiusan kohteeksi. Kumpikaan kissoista ei voi olla lattiatasolla, sillä koira säntää samoin tein räksyttämään ne pakosalle. Jos kissat yrittävät nukkua ruokailukalustomme penkeillä, koira näykkii niitä hännästä ja tassuista ja kaikkialta, mistä yltää saamaan kiinni. Kissat eivät saa olla lähellämme, sillä koira ajaa ne pois. Ennen niin iloiset ja seuralliset kissakaveruksemme ovat muuttuneet miltei apean tuntuisiksi ja vetäytyvämmiksi. En tahtoisi koirallekaan olla vihainen, sillä musta tuntuu, että käytös on koiralla verissä. Tilanteesta on hyvin vähän teitä ulos koiran myyjänkin käännettyä meille selkänsä sanoin "emme ole koskaan kuulleet yhtä pahasta tilanteesta". Niinpä päätimme antaa koiran kokeiluksi äitini veljelle, joka on koiraihminen ja kasvattanut useita koiria. Jos kaikki toimii, tämä olisi ideaaliratkaisu kaikille: Karate pääsisi lellittäväksi koiraihmisen luokse ja kissat saisivat rauhansa takaisin. Maihin tämä silti vetää koiran nukuttua jaloissani useita öitä sun muuta. Lemmikistään luopuminen ei koskaan ole se mukavin tehtävä. Tuntuu silti itsekkäältä itkeskellä sillä tiedän, että ratkaisu on kaikken kannalta oikea.

Noh, leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Ei se maailma tähän kaadu (toivottavasti). :)

Eilettäin sitten meninkin serkulleni Järvenpäähän yöksi! En jaksanut murehtia, kun seura oli hyvää ja juttua riitti. Aloitimme illan serkullani nautiskelemalla fiinisti juustoja ja viinirypäleitä ulkosalla, kun sääkin salli. Myöhemmin vierailimme hänen ystäviensä luona, ja olin iloisesti yllättynyt nähdessäni tuttuja naamoja. Sain osakseni arkaluonteisia kysymyksiä, kun pojat päättivät hieman kiusoitella mua. :D Hauskaa kyllä oli. Tänään alkoi päivämme aamulenkillä Ikean läpi ja siitä Jumboon, jes!

Eristäydyin. :>

P.S. Vingun ja ulisen että auttakaa nyt mua, voinko mistään nähdä eilistä BB-jaksoa?

P.S. 2: Jos joku oikein tahtois piristää mua, suklaa ja hyvä leffa vois olla aika jees. Vink vink. ;)