Tame me now

Hiihtoloma tuli ja meni ja voin vain todeta, etten taaskaan tehnyt yhtäkään niistä hyödyllisistä asioista, jotka mun piti. Viikon alusta olin kotona vielä maanantaina, mutta sitten mua kutsui mökkireissu perheen kanssa. En juurikaan pidä mökilläolosta talvella, kun en keksi mitään tekemistä ja sääkin oli kurjan loskainen. Viime talvena vielä ajelin moottorikelkalla jäällä mutta nyt oli moottorikelkka, muttei kestävää jäätä. Niinpä siis seuraavat päivät tiistaista perjantaihin syöden ja lueskellen sekä koukuttuen uudelleen Vampyyripäiväkirjat-sarjaan. Uimahallissakin kävin ja kloorivesi päätti sävyttää etuhiuksiini oranssin raidan ja liottaa väriä tasaisesti muualtakin tukasta, superia! Vaikka olinkin eristyksissä ilman internettiä, tuli reissu selvästi tarpeeseen. Vähän sai rauhoittua ja pohdiskella asioita. Tarkoituksenani oli sinne mennessä oikeasti ottaa ja mietiskellä kunnolla, mutta se vähän jäi Zombie Dashin ja muiden mahtavien kännykkäpelien varjoon.

Kun tulin mökiltä, podin sosiaalisen erakoitumisen esiasteita ja tietysti silloin kahden ystävättäreni synttäribileet peruttiin, kun niitä olin odottanut. Toinen järjestäjistä oli kipeänä sängynpohjalla ja niin tuntui olevan järjestään jokainen muukin. Onneksi perjantai-iltani pelasti ihana serkkuni, jonka luokse menin yöksi. 

Sunnuntaina kävin ensimmäistä kertaa laskettelemassa sitten ala-asteen, mikä oli melko mielenkiintoista touhua. Talmassa laskin muiden kolmevuotiaiden seurassa ja tavallaan kokoajan odotin heidän tulevan neuvomaan mua, sillä tasoero oli huomattava. Okei ehkä ei, mulla sujui kuulemma ihan hyvin, mikä oli yllättävää, sillä tasan kerran aiemmin olen lumilautaan kajonnut ja silloinkin pihatiellä. Kaksi ja puoli tuntia siellä ahkerasti laskettiin isän ja veljen kanssa ja voin kertoa, että näin kipeinä mulla ei lihakset ole olleet aikoihin.

Noh, korvatakseni tämän tekstin tasapaksuuden ja toteuttaakseni pitkäaikaisen aikomukseni näyttää muutama kuva menneiltä vuosilta, tässä teille pienehkö kuvakollaasi vuosilta 2009, 2010 ja 2011.

---

Noh, menipäs tämän tekstin julkaiseminen nyt pitkäksi joten kerronpa samalla jotain kuluneesta viikosta; sain nimittäin odotettua ja miellyttävää seuraa kun Aappo tuli pitkästä aikaa eteläänpäin vierailemaan. Mulla tosiaan oli koulua, mutta ihan mielissään tuntui herra jäävän kuorsaamaan, kun mä vaivalla kampesin itseni kouluun aina viime keskiviikosta, kun Aappo saapui. 

Lauantaina oli Pariisin Kevään keikka, jolle Sneck kuin ihmeen kaupalla sai hommattua mulle lipun. Ilta oli mahtava huolimatta puolentoista tunnin odottelusta ennen keikan alkua. Me ulkopaikkakuntalaisina ei oltaisi varmaan yhtään enemmän voitu olla pihalla yrittäessämme päästä Kampista Nosturiin. Pariinkin otteeseen neuvoja kysyttyämme tosiaan löysimme perille. Bändi alkoi soittamaan vasta yhdentoista maissa mutta vetikin sitten puolentoista tunnin setin ja olen nyt äärimmäisen kiitollinen, etten missannut tuota tapahtumaa! 

Aapon oli alunperin tarkoitus lähteä tiistaina, mutta hän jäikin torstaihin. Tiistaina oli nimittäin vuosipäivämme joten olihan se kiva viettää yhdessä. Sain Aapolta lahjaksi ihania rannerenkaita, joista laitan kuvaa myöhemmin! Paras lahja oli kuitenkin herätä tuon miekkosen vierestä. :) Vietimme illan rauhallisisesti saunan ja leffan merkeissä.

Viikon edetessä tulin kokoajan kipeämmäksi alkaen maanantaista, jolloin olin poissa koulusta. Kuume nousi ja torstaiaamuna mulla olikin sitä jo reilummin, 38.5 astetta, ei kiva. :/ Aappo lähti torstaina matkoihinsa eikä toivottavasti saanut influenssaani. Ikävä kyllä taudin vuoksi odottamani Himosreissu peruuntui osaltani, mikä on hyvin sääli. Toivon uutta vastaavanlaista mahdollisuutta hyvin pian. Nyt painun takaisin sängynpohjalle ja toivottelen hyvää viikonloppua kaikille. :)