Looking up, there's always sky

Mitäs mitäs!

Nyt on sitten vanhat tanssittu, huhhuh. Voin kyllä sanoa ettei ollut aivan mun ominta alaa mut loppupelissä aika hauskaa touhua. Tulipahan tehtyä jotain erilaista! 

Torstaina oli näytös, johon jokainen tansseihin osallistuva sai pyytää kolme vierasta. Meiltä olikin sitten koko perhe katsomassa. Tanssittiin kahdessa vuorossa ja itkin miltei verta, koska en tanssinut Tiinan kanssa samassa, yhyy. Mut tosiaan kerettiin Teemun kanssa tanssia ensimmäinen tanssi, kun tajusin, ettei mun olkaimeton mekko tahtois pysyä mun päällä. Siinä sitten tanssittiin vielä muutama tanssi kunnes oli pakko siitä lähteä korjailemaan tilannetta. Iskä siinä sitten pelastajana kiristi mun mekon ihan tappiin ja piiritanssien jälkeen palattiinkin takaisin tanssimaan. Melkoinen paniikki mulle kerkes iskeä ja piti mua hetki rauhoitellakin. Lopputanssit sujuivat kuitenkin ihan hyvin ja illanpäälle osas vaan naurattaa koko onnettomuus. 


Kun torstai-iltana ihana äiti ompeli mulle olkaimet tuohon mekkoon, tanssittiin seuraavana päivänä paremmin kuin koskaan aiemmin mukaanluettuna harjoitukset. Vähän meinas mekko olla mulle edelleen pitkä, vaikka siitä yhdeksän senttiä lyhennettiin, joten päädyin nostamaan alushameita hakaneulojen avulla. Mun torstain tanssikengistä sain mustelmia jalkoihin, kun niiden nyörien soljet painoivat älyttömästi tohon nilkkaan, joten perjantain tanssin kiilakorollisissa talvikengissäni. Aika extreme. Vanhojen oma tanssi oli jokaisella kerralla tanssittaessa ainakin meidän kohdalla hieman improvisoitu loppua kohden, mut hauskaa tuntui olevan niin yleisöllä kuin tanssijoillakin. Varsinkin perjantain viimeisessä vuorossa, jossa oman tanssin esittivät molemmat ryhmät, joten sain kuin sainkin tanssia hetkisen Tiinan seurassa, jee! Mainittakoon että meidän lukiostamme tanssimassa oli noin 300 ihmistä.

Perjantaina koko vanhojen tanssien eteen nähty vaiva palkittiin jatkoilla. Tarkoitus oli alunperin mennä syömään vanhojen komitean järjestettyä ruokailun Swengiin, mutta kun 17.00 alkoi ruokailu, sain 17.38 viestin Villeltä, että ruoka loppui kesken. Aplodit kirjanpidolle! Ei se sinällään mua haitannut, mut aion poliittisista syistä vaatia rahat takaisin, koska joku on siellä iloisesti popsinut mun rahat. Suunnitelmien muututtua suuntasimmekin ennen jatkoja kiinalaiseen syömään. Ehkä uskallan paljastaa, että odotellessani 1,5 tuntia alkuperäisestä aikataulustani jäljessä ystäviäni saapuvaksi kiinalaiseen puhuin puhelua, kun satuin vilkaisemaan kiinalaisen ravintolan ikkunasta sisään. Meinasin vähintään hädissäni tiputtaa luurin, kun näin mielestäni aivan Kaunan tytön näköisen aasialaisnaisen tiskin takana katse alaspäin suunnattuna. Hetken panikoituani kaverini saapuivat ja jonon hännillä livuin sisään vältellen katsomasta tuota naista. Tilasin ensimmäistä kertaa koskaan kiinalaisessa aterian, yleensä olen käynyt buffetissa. Olin hyvin mielenkiintoistunut ruoan tarjoilutavoista ja äärimmäisen hyvästä palvelusta, mitä saimme. Kanaa currykastikkeessa-annoksestani söi lisäkseni Ville ja yksi kavereista otti lopun ruoan matkaansa, eli ei ainakaan syötävä loppunut kesken! 


Jatkot järjestettiin Järvenpään tanssistudio Cavalierilla. Olimme paikalla hieman ennen kahdeksaa, jolloin jatkojen oli määrä alkaa. Pääsimmekin melko nopeasti sisään, mutta kuuleman mukaan jotkut olivat joutuneet odottelemaan sisäänpääsyä useita kymmeniä minuutteja. Väkeä oli melkoisen paljon ja ihan kivasti paikalla oli tuttujakin, siinä missä syntyi uusiakin tuttavuuksia. Koko illan aikana sulake paloi kolmesti; viimeisen kerran jälkeen ei valoja saatu enää takaisin, mutta ei sekään menoa haitannut. Täytyy sanoa että strobovalosta tulee kyllä aivan älyttömän surrealistinen ja humalainen olo! Tiina repi paljon iloa savukoneesta, ja totesi jokaisella kerralla sen savuttaessa "MÄ EN NÄÄ MUN JALKOJAA!". Kävimme myös kolmesti kysymässä arvon DJltä, soittaisiko tämä Frontside Ollien, mutta herra ei oikein lämmennyt ehdotuksellemme. Täytyy sanoa että ainakin mulla oli fiilis todella katolla, ja meiningeistä päätellen monella muullakin. Erityiskiitoksen illasta ansaitsevat ainakin Tiina ja Ville ja ehkäpä eräs Bottikin, vaikka viimeisimpänä mainittua joutuikin hieman ryypyin rohkaisemaan, jotta alkaisi tanssijalka vipattamaan. Oli kyllä hauskempaa kuin pitkään aikaan, ja pieniä taukoja lukuunottamatta tanssimme kyllä siitä kahdeksasta vähän yli puoli kolmeen, kun DJ lopetti soittamisen ja meitä alettiin ohjailemaan ulos. 


Itse voin sanoa olevani tyytyävinen mekkovalintaani jatkojenkin suhteen; sain rauhassa tanssia joutumatta pelkäämään paljastelevani liikaa. Samaa ei voi sanoa kaikista tytöistä, joita tuolla näki; illan saldona silmiin pistivät kolmet alushousut! Onnittelut voittajille. 


Lauantaina meillä oli tarkoitus viettää Ronin synttäreitä, mutta kun meiltä lähtikin yllättäen illanviettopaikka alta, muuttuivat suunnitelmat pienistä hömpsyistä hampurilaisiin. Treffattiin Hesessä ja osa porukasta lähtikin Ronin isän kämpille jatkamaan iltaa, mutta kun olin sopinut meneväni Sneckille yöksi sun muuta, emme lähteneet mukaan. Kuski, jonka tarkoituksena oli heittää meidät Sipooseen, vaati mielestäni kohtuuttomia bensarahoja eikä fiilis ollut muutenkaan edellisillan jäljiltä järin juhliva. Jäimme sitten Empun kanssa odottelemaan loppuja kavereita saapuvaksi ja kun itse olin viettänyt aikaa Hesessä puoli seitsemästä hieman vaille kymmeneen, kävelimme turhaksi osoittautuneen reissun Mäkkiin, jonka sulkeutuessa siirryimme kiltisti ABClle kahville.


Väsymyksellä saattoi olla osuutta asiaan, mutta maksettuani kahvini seisoin katselemassa kahta tonkkaa, joiden olisi kuulunut sisältää maitoa. Seisoin avuttomana siinä vielä kun Ville oli maksanut oman kahvinsa ja kun olin surullisena ilmaissut tuskani maidon puuttumisesta huomatessani vain vähälaktoosista kermaa, näytti Ville ystävällisesti mulle sen toisen tonkan sisältävän KAHVImaitoa. Ymmärrettäköön mua siis kun sanon, että mä etsin ainoastaan maitoa, syy ei siis ollut mun. 
Illan päätteeksi mentiin Sneckille, ja meidän jutut oli aika villejä. ;)