Creí que estoy más importante que otros

Me seisotaan hattu kourassa maailman reunalla
odotetaan että kaikki loppuu jonain hyökyaaltona
ehkä ois helpompaa, ehkä ois helpompaa olla
jos ajatukset ei ois hirmumyrskyjä vaan tähdenlentoja

Tontut ilman lunta :<

Syksy on kulunut aivan järjettömän nopeasti ja kuten jo useampana vuotena, tässä vuodenvaihteen lähestyessä on mieleeni lipunut kysymys siitä, mitä tänä vuonna olenkaan tehnyt. Jos on totta, että vanhetessa aika kuluu nopeammin, en luullut kohtaavani ilmiötä vielä. Joka tapauksessa vuoden kohokohtiani ovat ehdottomasti olleet seikkailut Aapon kanssa ja kesäinen ripari. Lähes jokapäiväinen mauste elämässäni ovat olleet rakkaat ystäväni. 

Joulu lähestyy ja odotan sitä innolla, pelkästään jo sen vuoksi, että taas koittaa kauan odotettu loma. Edellisistä vuosista poiketen emme vietäkään joulua vain meidän perheemme kesken, vaan saamme seuraksemme jouluorvon serkkuni. Toiveissa olisi myös saada koiranpentu jouluksi kotiin. Kaipaan sitä järkyttävän paljon. :( Pyhien jälkeen onkin suuntana jälleen Suomussalmi. Siellä olisi tarkoitus sysiä syrjään ajatukset koulunkäynnistä ja nukkua. Ja syödä jäätelöä. Parisen viikkoa sitten alkanut herkkulakko alkaa repeillä.

Tän viikonlopun lukemisia. :>

Joskus vaan

oon liian väsynyt jatkamaan

liian kypsä keksimään

miten tässä nyt edetään

Mua alkaa pikkuhiljaa vaivata yleinen jaksamattomuus. Vaikka oonkin viimeaikoina saanut keskitettyä huomioni koulunkäyntiin, on sellainen pohjalukema-olo. Valehtelematta syksy on ollut todella rankka, peräjälkeen on saanut huonoja uutisia milloin keheenkin liittyen. Pahinta on, kun ei osaa tai tiedä mitä tehdä.

Oikeastaan hyvin harva tuttavani tätä lukiessaan tietää mistä puhun. Nää on niitä hys-hys-juttuja, minkä vuoksi olen uskaltautunut kertomaan niistä vain harvalle. Ehkäpä saan asiat kuulostamaan pahemmalta, kuin ne ovatkaan, sillä ihan kunnossahan mä olen. Kaikki vain eivät ole.

Mä odotan sitä päivää, kun purskahdan syyttä itkemään. On jotenkin kertynyt liian paljon asioita, joita ei jaksaisi käsitellä. Ja jos olet aikeissa kertoa mulle, että "toi on vaan tunne", niin kiitos, mutta ei kiitos - tietäisitpä vaan.

Toivottavasti tontut ei kurki ikkunassa mua blogaamassa pelkkää vinkunaa. Ei pidä moittia kun joulukin on tulossa. On jo tullut muutamat piparit leivottua... Kevyet kuusi pellillistä muunmuassa Lean ja Tompan kanssa. <:

Mun täytyy nyt ehkä kertoa eräs tarina. Alkuvuodesta abit olivat koonneet koulumme liikuntasaliin ykkösistä ja kakkosista seinäjulisteita. Tottakai nämä julisteet olivat kuvin varustettuja. Satuimme Empun kanssa näkemään yhden hulvattoman julisteen, jossa vierekkäin oli liimattu Justin Bieberin ja erään nimeltämainitsemattoman koulumme ykkösen kuva vieretysten. Tarkoitus oli tottakai korostaa poikien yhdennäköisyyttä. Naureskelimme kovaan ääneen kuvien yhdennäköisyydelle, kun äkkiä hymy hyytyi huomatessamme kyseisen ykköspojan seisomassa vieressämme. Poika katseli meitä varsin epätyytyväisen näköistenä. Eihän siinä muuta voinut kun revetä uuteen nauruun. :D
Onnekseni tämä poika istuu nyt vieressäni espanjantunneilla. Jos koskaan luet tämän, pahoittelelut!