Tämä talo on pikkuhiljaa alkanut tuntumaan kodilta ja viime viikonloppuna sain viimeinkin purettua viimeisetkin pahvilaatikot, kun isän kanssa urakalla kokosimme Ikeasta raahattuja kalusteita. Tänä aamuna heräsin isän soittoon, että viimeinkin saan huoneeseeni patjan tilalle sängyn. Olisin kiljunut riemusta, ellei kello olisi ollut 10.14.
Okei tässä mun pöllötaulu johon olen aivan rakastunut. :>
Se on jotenkin niin hellyyttävä ja saa mut hyvälle tuulelle.
Eilettäin istuskelin kouluamme läheisen Nesteen pihalla ja odottelin kyytiäni saapuvaksi ja totta mä mietin, että kuinka tuun selviämään talvesta? Onkohan se nää lämpimät kesät, jotka on tehny musta entistä enemmän kaikkea muuta kuin talvieläimen.
Eilen vietettiin Tompan 17-vuotissynttäreitä niiden luona. Oli aivan ihanaa nähdä vanhojakin kavereita ja olla yhdessä vähän kuin vanhalla porukalla. Satuin tosin olemaan porukan ainut tyttö, joten toivoin koko illan saavani naispuoleista seuraavaa herrojen tyttöystävistä, joita ei kuitenkaan kuulunut paikalle. Petrasta näin onnekseni vilauksen. Ruoka ( ja juoma ) oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Sitä mä vaan mietin, miten mies ei osaa yksinään edes paistaa patonkia? Kutsutuista meitä oli paikalla tietääkseni 8/9 ja illan mittaan paikalle pyrähtivät myös seitsemän ystäväämme. Viihdyin hyvin vaikka pojat kertaalleen keksivätkin ruveta kinastelemaan. Loppuillasta siirryin alakertaan junioriosastolle pelailemaan Tompan pikkuveljen kanssa ja seuraamme liittyi myös heidän isosiskonsa Laura, johon oli ilo tutustua. Uusia tuttavuuksia olivat myös Tompan ystävät Keravalta, jotka hekin vaikuttivat oikein kivoilta. :> Varsin epämääräistä kuvamateriaalia on todennäköisesti luvassa myöhemmin.
Omenatuoksukynttilät ovat myös mun uusi rakkaus.
No miten muka voi olla jo lokakuun puoliväli? Oon taas horrostellu urakalla ja sen ehkäpä huomas myös mun koeviikon tuloksista. Nyt vaan leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä! Jees jees ensviikko on melko kiireinen ja viikonloppuna olis sit tarkoitus ton yhden öhkömönkiäisen kipittää tänne tossutettavaksi syyslomaviikon ajaksi. Aikomuksena on nähdä ehkäpä yhtä yhteistä ja muutamaa mun kaveria ja Helsingissä pyörähtää. On tätä jo hetki odotettukin. :>
Yli kaiken mä vihaan sitä tilannetta, kun on kahden hyvän ystävän välissä.
Sitä mä olen tällä hetkellä enkä kuollaksenikaan tiedä, mitä tehdä.
Ratkoisipa maailma joskus omat ongelmansa. :)
Päätin pakottaa poikaystäväni ostamaan mulle tälläisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti